13. joulukuuta 2018

Viime viikko meni kiireisesti. Oli kanjitesti ja kielioppitesti. Oli aina vain uusia ja uusia verbien taivutusmuotoja. Neljä kaiken kaikkiaan. Viime viikon teematunne oli hämmennys, jota yritän pikku hiljaa hälventää.

Vihdoin saapui viikonloppu. Vihdoin aikaa siivota. Mä siivoan mun huoneen läpikotaisin yleensä aina viikonlopun aikana. Edellinen viikonloppu kuitenkin meni koulun yön yli reissulla enkä mä ehtinyt ollenkaan siivoamaan. Se oli hirveää. Loppuviikosta mun tuska huoneeni sotkuisuudesta alkoi olla jo aika tapissaan.

Viime viikonloppuna mulla oli kuitenkin aikaa. Ja mä siivosinkin niin lauantaina kuin sunnuntainakin. Näin pienessä huoneessa pienikin sotkuisuus näyttää isolle sotkuisuudelle. Olo helpottui kummasti, kun sai epämääräiset pölypallerot sekä pyykit pois nurkista lojumasta.

Siivoamisen lisäksi lauantaina toimin Caitille makutuomarina, kun hän osti itselleen uusia vaatteita. Shoppailun jälkeen kävimme Harajukussa sijaitsevassa shinto-pyhäkössä, sillä Caitin perhe oli pyytänyt tuoda pieniä onnenamuletteja. Mä ostin itselleni pienen runon, jonka kohtalo valitsi mulle. Mun runoni on kirjoittanut keisarinna Shoken, joka oli keisari Meijin, Japanin 122. keisarin, vaimo. Runossa luki:

"The things that people say, 

whether good or ill, 

surely can all profit us 

if we but listen well."

Illalla kaiken kaupungin koluamisen jälkeen palasin kotiin ja pelasin Suomen ystävien kanssa Skypen välityksellä Dungeons and Dragons -peliä yöhön asti. Se oli hauskaa. Mä todella tykkään pelata D&D:tä. Meidän peliporukka on mahtava. Oli mukava nähdä ystäviä Suomesta ja puhua heille. Viimeisten päivien aikana olen muutenkin puhunut monien kotipuolen ystävien kanssa, mikä on ollut ihanaa. Täällä ollessa välillä unohtuu elämään vain kielioppia ja sanastoja, eikä muista pitää yhteyttä muihin. Sitten kun taas ehtii pitämään yhteyttä ja kuulemaan ystävien äänet, se on aina lohdullista ja tekee mut kovin iloiseksi. 

Sunnuntaina aamulla kävin Doshun vetämissä aikidotreeneissä. Puhuin jopa hänen kanssaan pari sanaa! Hän kysyi, mistä olen kotoisin ja kuinka kauan olen Japanissa. Näiden kysymysten jälkeen hän puhui mun parini kanssa jotain, josta en ymmärtänyt muuta kuin sanan: "ゆっくり" (=hitaasti), mutta alku se on sekin! 

Treenien jälkeen palasin kotiin takaisin siivoamaan. Mulla oli muutama tehokas tunti aikaa, sillä iltapäiväksi olin sopinut meneväni Caitin sekä Caitin luokalla olevan korealaisen pojan kanssa opiskelemaan yhdessä. Menimme yhteen koulun lähellä sijaitsevista kahviloista ja teimme yhdessä läksyt sekä yritimme selittää asioita Imu-sanille (korealaisen pojan nimi on siis Imu Jun-Soo), jolla on ollut hankaluuksia opiskelunsa kanssa. Imu-san on ihan ääreiskohtelias, herttainen poika ja todella älykäs, nopea oppija, mutta... jostain syystä hän ei opiskele yhtään. Mulla ei ole mitään hajua, miksi, koska hänelle opiskelu olisi sata kertaa helpompaa kuin muille. Hän oppii englantia pelkästään siitä, että hän kuulee kerran jonkin sanan tai lauseen mun ja Caitin puheesta ja osaa sen jälkeen käyttää sitä täydellisesti.

Maanantainakin itseasiassa opiskelimme yhdessä. Koulun jälkeen palasimme sinne samaan kahvilaan, jossa opiskelimme sunnuntainakin, ja teimme taas läksyt yhdessä. Lopuksi palkitsimme itsemme hyvästä työstä käymällä yhdessä syömässä ja ottamalla pöhköjä valokuvia yhdessä. Se oli hauskaa. 

Se antoi piristävän aloituksen tälle viikolle, joka on yhtä kiireinen kuin viime viikkokin. Tällä viikolla opiskeltava kielioppi sekoittaa pakkaa ja opiskelemme kohteliaan puheen lisäksi ystävien kesken käytävää puhetyyliä. Eilen oli kielioppitesti ja huomenna kanjitesti. Tiistaina mulla oli ääntämystesti ja tänään ylimääräinen suullinen koe. 

Enää puolitoista viikkoa jäljellä tätä lukukautta ja sitten tulen käymään koto-Suomessa jouluksi. Aion nauttia jokaisesta sekunnista täällä. Teematunne hämmennys jatkuu vielä, mutta se on kuitenkin hyvää hämmennystä. Olen onnellinen ja hämmentynyt.