20. tammikuuta 2019
Viime sunnuntaina mä ja Cait vietettiin päivä kierrellen ympäri Ikebukuroa. Kävimme syömässä yhdessä sekä kani/saukko-kahvilassa silittämässä kaneja ja saukkoja. Saukot on mun uusia idoleita. Niin hupaisia eläimiä! Mä en tiennyt, että saukot voivat olla niin hauskoja. Muut saukot vain nukkui lattialla kasassa ja yksi saukko leikki yksinään juoksennellen ympäri huonetta. Yhtäkkiä kaikki saukot villiintyivät ja ne alkoivat leikkiä keskenään ja myös ihmisten kanssa. Saukot olivat kovin suloisia. Ollapa saukko.
Maanantaina, joka oli vapaa päivä, me mentiin yhdessä opiskelemaan kahvilaan Shinjukuun. Myöskin Parker sekä Jun-Soo (se todella rikas korealainen poika, joka ei jaksanut opiskella viime lukukaudella) liittyivät meidän seuraan. Se oli hauskaa. Oikeastaan vain Cait ja Parker opiskelivat. Mä yritin piirrellä kanjeja, mutta lähinnä selailin Jun-Soon kanssa hänen Instagramia.
Tiistaista perjantaihin oli normaalisti koulua. Joka päivä opiskelimme lisää kanjeja, uutta kielioppia sekä sanastoa. Meillä oli tiistaina verbien taivutusmuototesti, joka meni hyvin mun osalta. Ensi viikolla meillä on tulossa maanantaina kanjitesti, tiistaina, keskiviikkona tai torstaina on ääntämystesti ja muistaakeni torstaina tai perjantaina on kielioppitesti. Paljon siis testejä luvassa.
Totta puhuakseni mua ei haittaa, että on paljon testejä jo näin pian. Se on tavallaan kovin mukavaa, että oppitunnit jatkuivat heti normaalisti testeineen päivineen ja opiskelun tahti napattiin heti ensimmäisellä viikolla. Ihan kuin ei olisi edes ollut poissa. On helpompi opiskella, kun ajautuu opiskelun imuun kuin vesipyörteeseen.
Eilen, lauantaina, jälleen mä ja Cait mentiin yhdessä opiskelemaan, joka sekin oikeastaan päättyi siihen, että me opiskeltiin kanjeja ja mä enimmäkseen häiritsin hänen opiskeluaan höpöttämällä. Näiden muutamien kertojen jälkeen olen tehnyt päätelmän, että mä en ole kovin hyvä opiskelemaan porukoissa. Mä mieluummin höpötän kuin opiskelen. Myöskin olen todennut, että silloin mä oikeasti opiskelen, mä olen aika tylsää seuraa. Teen vain hiljaa keskittyneesti omia juttujani, kunnes olen valmis. Mutta mä luulen, että meidän yhdessä opiskelut on oikeastaan vain enemmän huijausnimike, jotta ei tule huono omatunto, kun ei opiskele. Me sanotaan, että mennään opiskelemaan, mutta molemmat tietää, että se tarkoittaa kanjien piirtelyä ja höpöttämistä.
Tänään mä pidän ihan vain hiljaisen päivän. Olen kotona ja oikeasti opiskelen. Eli se tylsä versio, jossa mä istun hiljaa paikallani keskittyneenä lukien tai kirjoittaen. Tällä hetkellä kello puoli yksi päivällä ja aurinko paistaa ihanasti ikkunasta. On hyvä aika uppoutua japanin kieleen. Taidan jopa laittaa itselleni toisen kupin kahvia ja syödä muutaman suomalaisen karkin, jotka toin mukanani koto-Suomesta.
Maanantaina, joka oli vapaa päivä, me mentiin yhdessä opiskelemaan kahvilaan Shinjukuun. Myöskin Parker sekä Jun-Soo (se todella rikas korealainen poika, joka ei jaksanut opiskella viime lukukaudella) liittyivät meidän seuraan. Se oli hauskaa. Oikeastaan vain Cait ja Parker opiskelivat. Mä yritin piirrellä kanjeja, mutta lähinnä selailin Jun-Soon kanssa hänen Instagramia.
Tiistaista perjantaihin oli normaalisti koulua. Joka päivä opiskelimme lisää kanjeja, uutta kielioppia sekä sanastoa. Meillä oli tiistaina verbien taivutusmuototesti, joka meni hyvin mun osalta. Ensi viikolla meillä on tulossa maanantaina kanjitesti, tiistaina, keskiviikkona tai torstaina on ääntämystesti ja muistaakeni torstaina tai perjantaina on kielioppitesti. Paljon siis testejä luvassa.
Totta puhuakseni mua ei haittaa, että on paljon testejä jo näin pian. Se on tavallaan kovin mukavaa, että oppitunnit jatkuivat heti normaalisti testeineen päivineen ja opiskelun tahti napattiin heti ensimmäisellä viikolla. Ihan kuin ei olisi edes ollut poissa. On helpompi opiskella, kun ajautuu opiskelun imuun kuin vesipyörteeseen.
Eilen, lauantaina, jälleen mä ja Cait mentiin yhdessä opiskelemaan, joka sekin oikeastaan päättyi siihen, että me opiskeltiin kanjeja ja mä enimmäkseen häiritsin hänen opiskeluaan höpöttämällä. Näiden muutamien kertojen jälkeen olen tehnyt päätelmän, että mä en ole kovin hyvä opiskelemaan porukoissa. Mä mieluummin höpötän kuin opiskelen. Myöskin olen todennut, että silloin mä oikeasti opiskelen, mä olen aika tylsää seuraa. Teen vain hiljaa keskittyneesti omia juttujani, kunnes olen valmis. Mutta mä luulen, että meidän yhdessä opiskelut on oikeastaan vain enemmän huijausnimike, jotta ei tule huono omatunto, kun ei opiskele. Me sanotaan, että mennään opiskelemaan, mutta molemmat tietää, että se tarkoittaa kanjien piirtelyä ja höpöttämistä.
Tänään mä pidän ihan vain hiljaisen päivän. Olen kotona ja oikeasti opiskelen. Eli se tylsä versio, jossa mä istun hiljaa paikallani keskittyneenä lukien tai kirjoittaen. Tällä hetkellä kello puoli yksi päivällä ja aurinko paistaa ihanasti ikkunasta. On hyvä aika uppoutua japanin kieleen. Taidan jopa laittaa itselleni toisen kupin kahvia ja syödä muutaman suomalaisen karkin, jotka toin mukanani koto-Suomesta.
Kommentit
Lähetä kommentti