7928 kilometriä

Eilen oli Burns Day eli Skotlannin kansallisrunoilijan Robert Burnsin juhlapäivä. Cait oli suunnitellut  meille illaksi ohjelmaa ja koonnut kasaan porukan. Suurin osa oli meidän asuntolasta, mutta osa oli Caitin entisiä luokkalaisia. Tultiin koulusta kotiin ja lähdettiin seitsemän aikoihin juhlistamaan Skotlannin juhlapäivää. Ensin me mentiin karaokeen. Se oli paljon hauskempaa kuin mä olin kuvitellut. Meillä oli pieni n. 8 hengen huone diskovaloineen päivineen. Se oli meillä varattuna kahden tunnin ajan ja laulettiin se koko aika. Osaa kappaleista mä en tiennyt ja osan mä tunnistin kuulleeni joskus, vaikken tiennytkään sanoja, joten jammailin vain mukana. Aina välillä kuitenkin tuli jotain, jonka sanat mäkin osasin niin pääsin laulamaan mukana. Se oli todella hauskaa. Karaoken jälkeen me mentiin lähellä sijaitsevaan Nonsuch-nimiseen brittiläistyyliseen pubiin. Se oli ihan kymmenen minuutin päässä meidän asuntolasta, aivan Ikebukuron metroaseman vieressä. Niin viihtyisä ja lepp...

Viime sunnuntaina mä ja Cait vietettiin päivä kierrellen ympäri Ikebukuroa. Kävimme syömässä yhdessä sekä kani/saukko-kahvilassa silittämässä kaneja ja saukkoja. Saukot on mun uusia idoleita. Niin hupaisia eläimiä! Mä en tiennyt, että saukot voivat olla niin hauskoja. Muut saukot vain nukkui lattialla kasassa ja yksi saukko leikki yksinään juoksennellen ympäri huonetta. Yhtäkkiä kaikki saukot villiintyivät ja ne alkoivat leikkiä keskenään ja myös ihmisten kanssa. Saukot olivat kovin suloisia. Ollapa saukko. Maanantaina, joka oli vapaa päivä, me mentiin yhdessä opiskelemaan kahvilaan Shinjukuun. Myöskin Parker sekä Jun-Soo (se todella rikas korealainen poika, joka ei jaksanut opiskella viime lukukaudella) liittyivät meidän seuraan. Se oli hauskaa. Oikeastaan vain Cait ja Parker opiskelivat. Mä yritin piirrellä kanjeja, mutta lähinnä selailin Jun-Soon kanssa hänen Instagramia. Tiistaista perjantaihin oli normaalisti koulua. Joka päivä opiskelimme lisää kanjeja, uutta kielioppia sekä ...

... ja me olemme palanneet takaisin Tokioon! Minä, kahvikuppi ja vaaleanpunainen kissaviltti jatkamme suurkaupunki elämän seikkailuja oppikirjojen ja muistivihkojen seassa ja päivitämme kuulumisiamme tänne internetin syövereihin. Toivottavasti vähintään yhtä ahkerasti kuin ennenkin tai jopa hieman useamminkin. Lupauksia ei ole annettu. ------------------------- Viime keskiviikkona, 9. tammikuuta, laskeuduin Tokioon Naritan lentokentälle n. klo 10:05 aamulla. Vain 30 minuutin yöunilla, jotka sain jotenkin tiristettyä lennon aikana, mä matkasin tieni asunnolle metrossa torkahdellen. Asunto oli jotenkin rauhallisen näköinen. Se oli juuri siinä kunnossa kuin olin sen jättänytkin pari viikkoa sitten. Pieni pyykkikasa nurkassa odotti mua uskollisesti (ja odottaa yhä edelleen). Tein itselleni kupin nuudeleita ja menin nukkumaan. Olin niin väsynyt. En antanut itseni nukkua koko iltaa. Otin vain pienet voimaa antavat päiväunet. Muuten en olisi enää nukkunut yöllä. Toiseksi mä halusin nä...