12. tammikuuta 2019
... ja me olemme palanneet takaisin Tokioon!
Minä, kahvikuppi ja vaaleanpunainen kissaviltti jatkamme suurkaupunki elämän seikkailuja oppikirjojen ja muistivihkojen seassa ja päivitämme kuulumisiamme tänne internetin syövereihin. Toivottavasti vähintään yhtä ahkerasti kuin ennenkin tai jopa hieman useamminkin. Lupauksia ei ole annettu.
-------------------------
Viime keskiviikkona, 9. tammikuuta, laskeuduin Tokioon Naritan lentokentälle n. klo 10:05 aamulla. Vain 30 minuutin yöunilla, jotka sain jotenkin tiristettyä lennon aikana, mä matkasin tieni asunnolle metrossa torkahdellen. Asunto oli jotenkin rauhallisen näköinen. Se oli juuri siinä kunnossa kuin olin sen jättänytkin pari viikkoa sitten. Pieni pyykkikasa nurkassa odotti mua uskollisesti (ja odottaa yhä edelleen). Tein itselleni kupin nuudeleita ja menin nukkumaan. Olin niin väsynyt.
En antanut itseni nukkua koko iltaa. Otin vain pienet voimaa antavat päiväunet. Muuten en olisi enää nukkunut yöllä. Toiseksi mä halusin nähdä Caitin ja me mentiinkin illalla yhdessä Starbucksiin sekä vielä myöhemmin yhdessä syömään. Päivitettiin kuulumiset, mitä on tapahtunut viimeisen parin viikon aikana molempien elämissä. Pähkäiltiin, miten seuraavat kolme kuukautta tulevat sujumaan koulun osalta. Cait kertoi, millaisia ovat uudet asukkaat meidän asuntolassa, ja mä nautiskelin mun hieman kitkerästä Starbucksin kahvistani. Oli mukavaa olla takaisin Tokiossa.
Torstai oli vielä vapaa päivä ja se menikin ihan vain ympäriinsä haahuillessa. Purin laukkuni ja järjestelin tavaroita. Pesin pyykkiä ja tein ruokaostoksia, jotten kuolisi nälkään. Näin Kayn päivällisen merkeissä ja Parkerin sekä Persephonen asuntolan yhteishuoneessa myöhemmin illalla. Vietin aikaa heidän kanssaan ja tapasin muutamia uusia asukkaitakin. Kuten myös keskiviikkona, menin torstainakin ajoissa nukkumaan, sillä olin yhä kovin väsynyt lennosta.
Perjantaina seuraavat kolme kuukautta intensiivistä japanin kielen opiskelua alkoi jälleen. Meillä oli ensimmäinen koulupäivä, mutta se meni oikeastaan vain yleisten asioiden selostamisessa sekä vanhoja luokkalaisia ja ystäviä viime lukukaudelta moikkaillessa. Luokkajärjestelyt muuttuivat ja sain uudet luokkatoverit. Mun luokkani on nyt A26 ja mikä parasta mä ja Cait ollaan nyt samalla luokalla. Meidän lisäksi siellä on vain yksi muu "english-speaker", Justin, joka tuli vasta nyt vuoden vaihteen jälkeen KCP:lle. Myöskin A26:lla on neljä oppilasta mun viime lukukauden luokalta, mikä teki mut iloiseksi.
Perjantaita piristi vielä entisestään yllättävä tieto. Ensi maanantai on Japanissa kansallinen juhlapäivä. Kansallinen juhlapäivä taas tarkoittaa sitä, että se on myös vapaa päivä! Yksi päivä koulua takana ja kolmen päivän viikonloppu. Tuntuu hyvälle. Mutta se ylimääräinen lomapäivä otetaan kyllä takaisin, sillä ensi viikon tiistaina meillä tulee heti olemaan ensimmäinen testi. Aiheena on viime lukukaudelta verbien taivutusmuotoja. Tänään pidänkin tämän testin kunniaksi ihan vain kotona oleskelu päivän. Opiskelen kanjeja, kertailen viime lukukauden asioita ja otan pienen varaslähdön tämän lukukauden kielioppiin.
がんばります！
Minä, kahvikuppi ja vaaleanpunainen kissaviltti jatkamme suurkaupunki elämän seikkailuja oppikirjojen ja muistivihkojen seassa ja päivitämme kuulumisiamme tänne internetin syövereihin. Toivottavasti vähintään yhtä ahkerasti kuin ennenkin tai jopa hieman useamminkin. Lupauksia ei ole annettu.
-------------------------
Viime keskiviikkona, 9. tammikuuta, laskeuduin Tokioon Naritan lentokentälle n. klo 10:05 aamulla. Vain 30 minuutin yöunilla, jotka sain jotenkin tiristettyä lennon aikana, mä matkasin tieni asunnolle metrossa torkahdellen. Asunto oli jotenkin rauhallisen näköinen. Se oli juuri siinä kunnossa kuin olin sen jättänytkin pari viikkoa sitten. Pieni pyykkikasa nurkassa odotti mua uskollisesti (ja odottaa yhä edelleen). Tein itselleni kupin nuudeleita ja menin nukkumaan. Olin niin väsynyt.
En antanut itseni nukkua koko iltaa. Otin vain pienet voimaa antavat päiväunet. Muuten en olisi enää nukkunut yöllä. Toiseksi mä halusin nähdä Caitin ja me mentiinkin illalla yhdessä Starbucksiin sekä vielä myöhemmin yhdessä syömään. Päivitettiin kuulumiset, mitä on tapahtunut viimeisen parin viikon aikana molempien elämissä. Pähkäiltiin, miten seuraavat kolme kuukautta tulevat sujumaan koulun osalta. Cait kertoi, millaisia ovat uudet asukkaat meidän asuntolassa, ja mä nautiskelin mun hieman kitkerästä Starbucksin kahvistani. Oli mukavaa olla takaisin Tokiossa.
Torstai oli vielä vapaa päivä ja se menikin ihan vain ympäriinsä haahuillessa. Purin laukkuni ja järjestelin tavaroita. Pesin pyykkiä ja tein ruokaostoksia, jotten kuolisi nälkään. Näin Kayn päivällisen merkeissä ja Parkerin sekä Persephonen asuntolan yhteishuoneessa myöhemmin illalla. Vietin aikaa heidän kanssaan ja tapasin muutamia uusia asukkaitakin. Kuten myös keskiviikkona, menin torstainakin ajoissa nukkumaan, sillä olin yhä kovin väsynyt lennosta.
Perjantaina seuraavat kolme kuukautta intensiivistä japanin kielen opiskelua alkoi jälleen. Meillä oli ensimmäinen koulupäivä, mutta se meni oikeastaan vain yleisten asioiden selostamisessa sekä vanhoja luokkalaisia ja ystäviä viime lukukaudelta moikkaillessa. Luokkajärjestelyt muuttuivat ja sain uudet luokkatoverit. Mun luokkani on nyt A26 ja mikä parasta mä ja Cait ollaan nyt samalla luokalla. Meidän lisäksi siellä on vain yksi muu "english-speaker", Justin, joka tuli vasta nyt vuoden vaihteen jälkeen KCP:lle. Myöskin A26:lla on neljä oppilasta mun viime lukukauden luokalta, mikä teki mut iloiseksi.
Perjantaita piristi vielä entisestään yllättävä tieto. Ensi maanantai on Japanissa kansallinen juhlapäivä. Kansallinen juhlapäivä taas tarkoittaa sitä, että se on myös vapaa päivä! Yksi päivä koulua takana ja kolmen päivän viikonloppu. Tuntuu hyvälle. Mutta se ylimääräinen lomapäivä otetaan kyllä takaisin, sillä ensi viikon tiistaina meillä tulee heti olemaan ensimmäinen testi. Aiheena on viime lukukaudelta verbien taivutusmuotoja. Tänään pidänkin tämän testin kunniaksi ihan vain kotona oleskelu päivän. Opiskelen kanjeja, kertailen viime lukukauden asioita ja otan pienen varaslähdön tämän lukukauden kielioppiin.
がんばります！
Kommentit
Lähetä kommentti