26. tammikuuta 2019
Eilen oli Burns Day eli Skotlannin kansallisrunoilijan Robert Burnsin juhlapäivä. Cait oli suunnitellut meille illaksi ohjelmaa ja koonnut kasaan porukan. Suurin osa oli meidän asuntolasta, mutta osa oli Caitin entisiä luokkalaisia. Tultiin koulusta kotiin ja lähdettiin seitsemän aikoihin juhlistamaan Skotlannin juhlapäivää.
Ensin me mentiin karaokeen. Se oli paljon hauskempaa kuin mä olin kuvitellut. Meillä oli pieni n. 8 hengen huone diskovaloineen päivineen. Se oli meillä varattuna kahden tunnin ajan ja laulettiin se koko aika. Osaa kappaleista mä en tiennyt ja osan mä tunnistin kuulleeni joskus, vaikken tiennytkään sanoja, joten jammailin vain mukana. Aina välillä kuitenkin tuli jotain, jonka sanat mäkin osasin niin pääsin laulamaan mukana. Se oli todella hauskaa.
Karaoken jälkeen me mentiin lähellä sijaitsevaan Nonsuch-nimiseen brittiläistyyliseen pubiin. Se oli ihan kymmenen minuutin päässä meidän asuntolasta, aivan Ikebukuron metroaseman vieressä. Niin viihtyisä ja leppoisa pieni pubi. Pidin siitä paikasta todella paljon!
Meidän porukka pieneni kahdeksasta hengestä viiteen, kun ihmiset halusivat hajaantua omille teilleen tai vain kotiin. Se ei kuitenkaan haitannut. Oli oikeastaan helpompaa olla pienellä porukalla niin pienessä pubissa. Me vietettiin siellä useampi tunti vain höpötellessä ja kertoillessa tarinoita. Joskus kahden aikoihin me palailtiin kotiin päin ja mä menin nukkumaan.
Heräsin tänään aamulla yhdentoista aikaan, kun olin nähnyt todella outoa unta. Join kupin kahvia ja aloin siivota. Imuroin mun huoneen, pyyhin pölyjä ja tiskasin. Sitten tein itselleni lounasta ja aloin opiskella kielioppia. Cait soitti mulle jossain kolmen aikoihin, josko mä olen kotona, ja hän tuli mun huoneeseen opiskelemaan sekä höpöttämään mun kanssa.
Lopeteltiin, kun meille tuli nälkä, ja me lähdettiin syömään udonia metroasemalla olevaan udonpaikkaan. Sen puodin udon on niin hyvää! Se lämmitti mukavasti kehoa ja sielua. Tokiossa on puhaltanut tänään hirveän kova tuuli ja tuntuu, että se tunkeutuu joka nurkasta sisään, vaikka mitä tekisi. Paluumatkalla ostin vielä itselleni iltapalaksi sekä huomiseksi aamupalaksi kaksi vohvelia mun lempivohvelikojusta, MR. wafflesta.
Huomenna mun on mentävä tekemään kaupungille ostoksia. Mulla on paljon asioita, joita mä tarvitsen: vihko kanjeja varten, uusi kirja iltalukemiseksi, kasvovesi sekä erilaisia jokapäiväisiä tavaroita Illalla mun oli tarkoitus mennä opiskelemaan Caitin ja Jun-Soon kanssa, mutta se riippuu kuinka kauan mulla kestää hoitaa mun ostokset ja sitten vielä kerrata maanantain kanjitestin kanjit.
Nyt kuitenkin käperryn mun vohvelin sekä villasukkien kanssa peittojen alle pakoon hyytävää tuulta. Ehkä huomenna tuuli ei olisi enää ihan niin kylmä. Tähän lopuksi vielä Robert Burnsin runo, joka oli mun mielestä aivan hulvaton:
Ensin me mentiin karaokeen. Se oli paljon hauskempaa kuin mä olin kuvitellut. Meillä oli pieni n. 8 hengen huone diskovaloineen päivineen. Se oli meillä varattuna kahden tunnin ajan ja laulettiin se koko aika. Osaa kappaleista mä en tiennyt ja osan mä tunnistin kuulleeni joskus, vaikken tiennytkään sanoja, joten jammailin vain mukana. Aina välillä kuitenkin tuli jotain, jonka sanat mäkin osasin niin pääsin laulamaan mukana. Se oli todella hauskaa.
Karaoken jälkeen me mentiin lähellä sijaitsevaan Nonsuch-nimiseen brittiläistyyliseen pubiin. Se oli ihan kymmenen minuutin päässä meidän asuntolasta, aivan Ikebukuron metroaseman vieressä. Niin viihtyisä ja leppoisa pieni pubi. Pidin siitä paikasta todella paljon!
Meidän porukka pieneni kahdeksasta hengestä viiteen, kun ihmiset halusivat hajaantua omille teilleen tai vain kotiin. Se ei kuitenkaan haitannut. Oli oikeastaan helpompaa olla pienellä porukalla niin pienessä pubissa. Me vietettiin siellä useampi tunti vain höpötellessä ja kertoillessa tarinoita. Joskus kahden aikoihin me palailtiin kotiin päin ja mä menin nukkumaan.
Heräsin tänään aamulla yhdentoista aikaan, kun olin nähnyt todella outoa unta. Join kupin kahvia ja aloin siivota. Imuroin mun huoneen, pyyhin pölyjä ja tiskasin. Sitten tein itselleni lounasta ja aloin opiskella kielioppia. Cait soitti mulle jossain kolmen aikoihin, josko mä olen kotona, ja hän tuli mun huoneeseen opiskelemaan sekä höpöttämään mun kanssa.
Lopeteltiin, kun meille tuli nälkä, ja me lähdettiin syömään udonia metroasemalla olevaan udonpaikkaan. Sen puodin udon on niin hyvää! Se lämmitti mukavasti kehoa ja sielua. Tokiossa on puhaltanut tänään hirveän kova tuuli ja tuntuu, että se tunkeutuu joka nurkasta sisään, vaikka mitä tekisi. Paluumatkalla ostin vielä itselleni iltapalaksi sekä huomiseksi aamupalaksi kaksi vohvelia mun lempivohvelikojusta, MR. wafflesta.
Huomenna mun on mentävä tekemään kaupungille ostoksia. Mulla on paljon asioita, joita mä tarvitsen: vihko kanjeja varten, uusi kirja iltalukemiseksi, kasvovesi sekä erilaisia jokapäiväisiä tavaroita Illalla mun oli tarkoitus mennä opiskelemaan Caitin ja Jun-Soon kanssa, mutta se riippuu kuinka kauan mulla kestää hoitaa mun ostokset ja sitten vielä kerrata maanantain kanjitestin kanjit.
Nyt kuitenkin käperryn mun vohvelin sekä villasukkien kanssa peittojen alle pakoon hyytävää tuulta. Ehkä huomenna tuuli ei olisi enää ihan niin kylmä. Tähän lopuksi vielä Robert Burnsin runo, joka oli mun mielestä aivan hulvaton:
To a Louse by Robert Burns
Suomena vähän runoa��
VastaaPoistaVarsinainen rakkausruno! 😁😂
VastaaPoista