7928 kilometriä

Tämä blogi päätyy jäihin vain lähinnä helpottamaan itseäni. Kaikki vanhat tekstit jäävät silti tänne luettaviksi, jos haluaa palata vanhoihin muistoihin. Uuden blogin osoite on: https://suviniemiblog.blogspot.com Sinne päivitän kaikki uudet tekstit ja kuvat sekä mahdolliset videot! Laittakaa uusi osoite ylös ja käykää seuraamassa! Nähdään uuden blogin puolella! :)

( RM - tokyo ) Mulla on jo ikävä Tokiota. Eilen sää Tokiossa oli harmaa ja pilvinen. Hieman jopa vilpoinen, muttei mitenkään kylmä. Sellaisena päivänä on hyvä lähteä. Ehdin vielä aamulla näkemään viimeiset vilkaisut kirsikankukista matkalla Naritan lentokentän terminaali 2:sta terminaali 1:seen. En ollut odottanut enää näkeväni kirsikankukkia, joten se oli Tokion oma yllätyslahja mulle.  Mä olen iloinen, että sain nähdä sakura- eli kirsikankukkakauden täydessä kukoistuksessaan, ennen kuin mun piti lähteä. Niistä voi ottaa kuvia, niistä voi kertoa muille, miltä ne ovat näyttäneet, muttei mitkään kuvat tai selostukset ole mitään aitojen kirsikankukkien rinnalla. Keskiviikon hanami teki mut kovin onnelliseksi.  Hyvästien jättäminen on aina vähän inhottavaa. ”Hyvästi” on niin surullinen sana. Mä haluan mieluummin sanoa ”näkemiin”, joten hyvästien sijasta mä ennemmin jätin näkemisiä! Lindsayn ja Emilyn kanssa näkemisten jättäminen oli vähän kamalaa, koska heit...

Ympyrä sulkeutuu. Ensimmäinen kunnon blogipäivitys tähän blogiin on kirjoitettu kuusi kuukautta sitten Naritan lentokentällä uupuneena ja ihan untuvikkona. Nyt tämän kuuden kuukauden viimeinen mitään oikeasti päivittävä blogipäivitys tulee myös lentokentältä. Jet lag on vasta edessä ja musta on kehittynyt lapsen tasolla kommunikoiva, mutta jotenkuten toimiva ”japanilainen”.  Tämän viikon tiistiana meillä oli loppukoe. Ensimmäisenä osiona kokeessa oli essee ja aiheena ” おすすめの …” eli siis oma suositus jostain kaupasta, paikasta, ruuasta… ihan mistä vain! Se tuntui ihan mukavalle, vaikkakin multa meinasi loppua aika kesken, kun olisin vielä jatkanut aiheesta kirjoittamista. Toisena osiona oli kuuntelu. Siitä mulla ei ole mitään tietoa, miten se meni. Osa kysymyksistä oli ihan helppoja, mutta jotkut oli aivan mahdottomia mun pysyä perässä. Suurin osa tehtävistä oli sellaisia, jotka me kuultiin vain kerran. Vain kerran kuunneltavat tehtävät ovat mulle hankalimpia. Jos hetkeksik...

Viime viikon lauantaina mä kävin mun kanssa samassa asuntolassa asuvan, sveitsiläisen kaverin kanssa Hokusai-museossa. Hokusai oli kuuluisa japanilainen puupiirrostaiteilija. Hän eli 1760-1849 luvuilla. Hokusain tunnetuin sarja teoksia on nimeltään 36 näkymää Fujivuorelle, joista tunnetuin puupiirros on Kanagawan suuri aalto. Oli mielenkiintoista nähdä muitakin kyseisen taiteilijan teoksia ja nähdä tekniikkaa, millä esimerkiksi Kanagawan suuri aalto on tehty. Se on vaatinut niin paljon työtä. Kanagawan suuri aalto Tämä oli mun lemppari sarjasta 36 näkymää Fujivuorelle. Tämä on teos numero 10: Shunsu Eriji Sunnuntaina puolestaan mä vietin päiväni Caitin ja Jinin kanssa opiskellessa. Me istuttiin eräässä kovin tunnelmallisessa Starbucksissa Shinjukussa. Se oli yhdistetty pienen kirjakaupan kanssa, joten joka puolella oli erilaisia kirjoja, joita voi selailla ja lukea samalla kun juo kahvia. Cait oli muutaman tunnin myöhässä kampaajalla sattuneen hiuskriisin vuoksi, jot...

Viime viikon torstaina meillä oli luokkaretki Edo-aikakauden tyyliin rakennettuun teemapuistoon. Teemapuisto sijaitsi Nikkossa, jonne kestää matkustaa Tokiosta bussilla n. kolmisen tuntia. Mä heräsin puoli seiskalta, jotta ehdin koululle ajoissa. Kahdeksan aikaan me lähdettiin bussilla koululta. Koko menomatkan opettajat halusivat pelata koko bussin voimin jotain ihmeellisiä matkapelejä ja tietovisoja, mistä en ollut yhtään innoissani. Mä yritin vain olla mahdollisimman huomaamaton ja nukkua. Ilmeisesti mä olinkin saanut nukahdettua huomaamattani jossain välissä ja olin unissani osallistunut johonkin tietovisaan. Caitin mukaan mä olin aina välillä noussut istumaan kunnolla, vastannut johonkin kysymykseen kovin itsevarmasti ja palannut takaisin nukkumaan. Mulla ei ole mitään muistikuvaa tällaisesta innokuudesta. Muistan vaan nähneeni unta, jossa mä pelasin jotain tietovisaa, mutta mä en muista vastanneeni mitään oikeassa elämässä. Olin ilmeisesti pelannut kuitenkin sen verran hyvin un...

Tällä viikolla on ollut ihan hurjasti kokeita: Tiistaina ei ollut koetta, mutta läksyä sitäkin enemmän. Mulla meni koko ilta läksyjä tehdessä sekä opiskellessa keskiviikkoa varten. Keskiviikkona meillä oli kanjitesti. Jostain syystä sen kanjitestin kanjit oli erityisen hankalat mulle. Mulla oli siellä ainakin muutama, joista mulla ei ollut mitään hajuakaan ja sen lisäksi muutama, jotka ihan puhtaasti veikkasin. Pääsin siitä kuitenkin läpi, joten mun tavoite oli sen kokeen osalta suoritettu. Meille oli uhattu myös keskiviikoksi suullinen pistari uusista verbeistä, jotka tarvii osata puolivälikokeeseen. Pistaria ei kuitenkaan ollut, mikä oli tavallaan helpotus, mutta tavallaan ärsyttävää. Mä olin kuitenkin käyttänyt aikaa niiden uusien verbien opiskeluun, minkä olisin voinut käyttää kanjien opiskeluun. Toisaalta nyt ainakin osaan ne verbit. Torstaina oli puolivälikokeeseen kuuluva puhe-koe, jossa piti käydä n. 3 minuutin keskustelu annetusta aiheesta. Kokeeseen oli parin kanss...

Viime viikkoina ei ole tapahtunut mitään kovin erikoista.  Edellisen viikon (viime viikkoa edeltäneen viikon) "kohokohta" oli mun ns. pyörtyminen metrossa. Keskiviikkona olin ollut syömässä illalla koulun jälkeen Caitin ja Emilyn kanssa. Metrossa matkalla kotiin mulle tuli yhtäkkiä kovin paha olo. Mä yritin sanoa asiasta Caitille. En kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, kun tunsin, että mun tajunta alkaa hämärtyä. Kuulin, että Cait kysyi, onko mulla kaikki hyvin. Yritin jälleen sanoa, että mulla on paha olo, mutta seuraavaksi mun näkö pimeni täysin enkä mä kuullut enää mitään. Tunsin, että Cait ja Emily tarttui musta kiinni ja kuljetti mua ulos metrosta, muttei mun jalat kantaneet. Mä räpiköin kuin vastasyntynyt kirahvin poikanen. Oudointa koko jutussa oli, että mä olin tietoisesti tajuton. Olin juuri sillä rajalla, että olinko mä tajuissani vai tajuton. Mun keho oli tajuton, mutta mun mieli oli osittain tajuissaan. Se oli kovin hämmentävää. Cait ja Emily saivat mut juna...