17. helmikuuta 2019

Tällä viikolla on ollut ihan hurjasti kokeita:

Tiistaina ei ollut koetta, mutta läksyä sitäkin enemmän. Mulla meni koko ilta läksyjä tehdessä sekä opiskellessa keskiviikkoa varten. Keskiviikkona meillä oli kanjitesti. Jostain syystä sen kanjitestin kanjit oli erityisen hankalat mulle. Mulla oli siellä ainakin muutama, joista mulla ei ollut mitään hajuakaan ja sen lisäksi muutama, jotka ihan puhtaasti veikkasin. Pääsin siitä kuitenkin läpi, joten mun tavoite oli sen kokeen osalta suoritettu.

Meille oli uhattu myös keskiviikoksi suullinen pistari uusista verbeistä, jotka tarvii osata puolivälikokeeseen. Pistaria ei kuitenkaan ollut, mikä oli tavallaan helpotus, mutta tavallaan ärsyttävää. Mä olin kuitenkin käyttänyt aikaa niiden uusien verbien opiskeluun, minkä olisin voinut käyttää kanjien opiskeluun. Toisaalta nyt ainakin osaan ne verbit.

Torstaina oli puolivälikokeeseen kuuluva puhe-koe, jossa piti käydä n. 3 minuutin keskustelu annetusta aiheesta. Kokeeseen oli parin kanssa n. 25 minuuttia valmistautumisaikaa. Mun ja mun parin aiheena oli esittää pariskuntaa, jotka sopii treffeistä. Mun parin hahmo halusi erityisen kovasti treffailla mun hahmoa ja tietää kaiken mun hahmon elämästä. Mun hahmon piti itsekeskeisesti puhua itsestään ja sitten sanoa, ettei mulle oikein sovi aikatauluun tällä viikolla treffailla, jos katsottaisiin ensi viikolla. Meillä jostain syystä meni ihan hirveästi aikaa "vuorosanojen" rakentamiseen, joten ei ehditty harjoittelemaan yhtään, mutta luulen puhetestin menneen ihan hyvin. Keskustelu ei ollut ihan kolmea minuuttia, mutta oli siellä kuitenkin käytetty uutta kielioppia jonkun verran.

Perjantaina mulla oli vielä viimeisenä ääntämystesti. Sain saman palautteen kuin aina ennenkin, joten olen ihan tyytyväinen. Mun tulisi harjoitella puhumaan nopeammin, jotta mun puhe kuulostaisi luonnollisemmalta. Ääntämystestin lisäksi meille tuli vielä hieman lisää uutta kielioppia sekä kanjeja puolivälikoetta varten...

... ja tämä paljon puhuttu puolivälikoe on huomenna, maanantaina.

Siinä on mennyt mun koko viikonloppu. Mä olen herännyt, juonut aamukahvit ja alkanut opiskella. Koko viikonloppuna en ole poistunut minnekään muualle kuin lähimpään kauppaan ostamaan jotain syötävää. Iltaisin olen yrittänyt lopetella kuitenkin kohtuullisen ajoissa, n. kuuden/seitsemän aikoihin, jotta saisin myös vähän viikonloppu aikaakin.

Kieliopin suhteen mulla on ihan hyvä olo. Tänään kertaillessa mulla ei tullut ongelmia kieliopin suhteen. Sanastokin tuntuu kohtuullisen hyvältä. Kanjit on sitten se poikkeus säännössä, mutta ne saa mennä miten menee. Mä olen opiskellut niitä paljon, joten voin vain enää tehdä parhaani.

Kaiken kiireen keskellä mun mieltä on lämmittänyt keskiviikon lounastauolla tavattu pieni japanilaisprinsessa vaaleanpunaisessa tyllimekossaan sekä saparoissaan. Tämä pieni prinsessa tuli äitinsä kanssa kahvilaan ja jostain syystä hän päätti, että minusta, Caitista sekä hänestä tulee parhaat ystävät. 

Kun hänen korkeudelleen tilattiin mehua sekä leipää, hän ystävällisesti viihdytti kahta kanjien kanssa tuskailevaa länsimaalaista hymyilemällä veikeästi sekä esittämällä pieniä pyörähdyksiä keskellä kahvilaa. Hänen äiti yritti ohjata heidät kauemmas pöytään istumaan, mutta saparopäinen neiti lähti mehuineen kävelemään omasta pöydästään, sillä hän halusi istua meidän vieressä. Hän veti naapuri pöydän tyhjän tuolin meidän viereen, eikä hänen äidillä ollut vaihtoehtoja kuin seurata tavaroineen.

Me meinattiin myöhästyä oppitunnilta tämän neidin vuoksi, sillä me ei haluttu lähteä kahvilasta. Lähdettiin vasta ihan viimeisellä minuutilla. Se oli niin vilpitön ja sydämellinen kohtaaminen. Kävimme puolen tunnin "keskustelun" pelkästään hymyillä ilman sanoja. Silti siinä oli jotain niin kovin aitoa, että se melkein olisi voinut tuntua pelottavalle, ellei pikkuprinsessa olisi ollut niin hurjan hellä ja suloinen. Täysin tavallinen, kovin kiireinen keskiviikkopäivä muuttui yhtäkkiä niin lempeäksi. Tämä kohtaaminen on aina väsymyksen hetkellä piristänyt mua. Nyt mulla on ainakin yksi japanilainen paras ystävä.