10.-11. lokakuuta 2018
Pari päivää on kulunut mun saapumisesta Tokioon ja musta tuntuu kuin olisin ollut täällä aina.
Hyvällä tavalla siis. Tämä kaupunki tuntuu niin kotoisalle.
Se ei tosin vielä tarkoita, että ymmärtäisin tai osaisin toimia japanilaisten käytössääntöjen mukaisesti. Mutta mä opin joka päivä jotain uutta. Tänään esimerkiksi mulle selvitettiin jonokäyttäytymistä metroja odottaessa. Mä en ollut edes tajunnut, että siinä ylipäätään on ollut mitään käyttäytymistä! Muuta kuin jonossa seisominen.
Metroa odottaessa siihen pysähtyvän metron vaunun ovien kohdalle muodostetaan yleensä kaksi jonoa. Metron vaunujen ovien paikat on aina merkitty lattiaan tai sitten raiteita ja laituria erottaa aita ja siinä on portit ovien kohdalla. Matkustajat siis tietää, missä seuraavan pysähtyvän metron ovet ovat. Kovin kätevää mun mielestä.
Joka tapauksessa siihen ovien kohdalle muodostetaan kaksi jonoa, joista vasemman puoleinen on se, joilla on enemmän kiire. Oikealla seisovat ovat niitä, joilla on "vähemmän kiire". Vasemmalla seisovat siis periaatteessa "menevät ensin", mikä ei mun omien tutkimustulosten mukaan aina pidä paikkaansa. Kyllä ihmiset oikean puoleisesta jonostakin menevät yhtä aikaa vasemmalla seisovien kanssa metroon, vaikka se olisi kuinka täynnä. Mutta periaatteessa vasemmalla jonottavat ovat etusijalla, koska he ovat jonottaneet kauemmin.
Jos kuitenkin käy niin, että yrittää päästä vasemman puoleisesta jonosta metroon eikä vain yksinkertaisesti mahdu mukaan ja ovet menee kiinni nenän edestä, pitäisi oma paikka luovuttaa seuraavalle, niin että oikealla jonottaneet pääsisivät vasemman puoleiseen jonoon mahdollisimman nopeasti. Itse tulisi mennä jonon viimeiseksi. Tämä perustellaan siten, että oikealla jonottaneet ihmiset ovat odottaneet kauemmin.
Älkää kysykö mitään tämän syvällisempää tästä systeemistä. Näin meidän "english-speakers" ryhmän johtaja Tanaka-san on ohjeistanut meille. Mulla on kyllä vähän epäilyksiä tämän systeemin toimivuudesta, sillä itsekin aamu- sekä iltapäiväruuhkissa matkustaneena en ole huomannut tällaista jonotoimintaa. Toisaalta ehken ole vain osannut katsoa. Ja toisaalta aamu- ja iltapäiväruuhkat ovat niin kaoottisia, etten tiedä joustetaanko silloin säännöistä jollain yhteisellä, puhumattomalla tasolla saatika ehtisinkö huomaamaan mitään, vaikka kuinka tarkkailisin japanilaisten toimintaa, kun yritän itsekin epätoivoisesti sulloutua koulureppuineni mukaan jo aivan liian täynnä olevaan metroon. Mun pitää yrittää ottaa teille joku kuva tai video näistä ruuhkatunneista. Se on kyllä sangen intiimi kokemus eikä todella sovi klaustrofobikoille.
Sitten koulu-uutisia!
Eilen meillä oli koulussa Entrance ceremony sekä placement test. Mä itseasiassa ohitin placement testissä kirjoitus-/kuunteluosuuden ja tein vain haastattelun, koska tiesin, että mun olisi turha yrittää tuhertaa vastauksia mun huonoilla japanin kirjoitustaidoilla. Mä en kuitenkaan olisi pystynyt vastaamaan testin kysymyksiin ja halusin opiskelemaan beginner/aloittelija -tasolle, jonne mä myös pääsin. Mun on vielä aika vaikeaa lukea japania tai kirjoittaa, vaikka osaankin puhua muutamia alkeellisia lauseita. Hiraganat sujuu hieman helpommin kuin katakanat, joita mun on hankala muistaa. Ne näyttää kaikki niin samoilta.
Tänään meillä oli puolestaan vuorossa orientaatio. Osa päivästä oli vain yleistä informaatiota Japanista ja sen laeista sekä tavoista, kuten yllämainittu metrojonotus esimerkki tai että jokaisen ihmisen tulisi kuljettaa virallista henkilöllisyystodistusta mukana koko ajan (esim. passi turisteille tai väliaikaisviisumin omaaville). Keskellä päivää meillä oli koulun puolesta lounas, jonka oli järjestetty uusille opiskelijoille ikään kuin tervetuliastapahtumaksi ja jossa oli myös suurin osa koulun senseistä* paikalla. Loput päivästä me käytiin oman tasoryhmän kanssa seuraavien kolmen kuukauden oppituntien sisältöä läpi. Japaniksi tietysti. Tosin myös englanniksi tulkattuna.
Huomenna meillä onkin ensimmäinen oikea koulupäivä. Mulla on oppitunnit aina maanantaista perjantaihin 13:30-16:45. Huomenna yritän ehtiä kirjoittamaan teille postauksen, jossa olisi enemmän tietoa meidän oppitunneista ja opiskelusta, jos vain päivä menee niin kuin odotettu. Nyt mun tarvii mennä etsimään itselleni jotain aamupalaa huomiseksi ja mahdollisesti pressopannua, koska aamut ilman kupposellista kahvia on kuin puuro ilman voisilmää. Kyllähän sitä selviää, mutta on se ankeaa.
Ps. Älkää huoliko! Mä kerron kyllä myöhemmin mun asunnosta ja asuntolasta ihan oman postauksen verran, kunhan vaan saan tänne ensin jotain järjestystä ja uudet lakanat. Mun lakanat, jotka sain tämän asuntolan puolesta, on niin rumat, etten edes kehtaa näyttää niitä kellekään. Joten malttakaa vielä!
*sensei = opettaja
Hyvällä tavalla siis. Tämä kaupunki tuntuu niin kotoisalle.
Se ei tosin vielä tarkoita, että ymmärtäisin tai osaisin toimia japanilaisten käytössääntöjen mukaisesti. Mutta mä opin joka päivä jotain uutta. Tänään esimerkiksi mulle selvitettiin jonokäyttäytymistä metroja odottaessa. Mä en ollut edes tajunnut, että siinä ylipäätään on ollut mitään käyttäytymistä! Muuta kuin jonossa seisominen.
Metroa odottaessa siihen pysähtyvän metron vaunun ovien kohdalle muodostetaan yleensä kaksi jonoa. Metron vaunujen ovien paikat on aina merkitty lattiaan tai sitten raiteita ja laituria erottaa aita ja siinä on portit ovien kohdalla. Matkustajat siis tietää, missä seuraavan pysähtyvän metron ovet ovat. Kovin kätevää mun mielestä.
Joka tapauksessa siihen ovien kohdalle muodostetaan kaksi jonoa, joista vasemman puoleinen on se, joilla on enemmän kiire. Oikealla seisovat ovat niitä, joilla on "vähemmän kiire". Vasemmalla seisovat siis periaatteessa "menevät ensin", mikä ei mun omien tutkimustulosten mukaan aina pidä paikkaansa. Kyllä ihmiset oikean puoleisesta jonostakin menevät yhtä aikaa vasemmalla seisovien kanssa metroon, vaikka se olisi kuinka täynnä. Mutta periaatteessa vasemmalla jonottavat ovat etusijalla, koska he ovat jonottaneet kauemmin.
Jos kuitenkin käy niin, että yrittää päästä vasemman puoleisesta jonosta metroon eikä vain yksinkertaisesti mahdu mukaan ja ovet menee kiinni nenän edestä, pitäisi oma paikka luovuttaa seuraavalle, niin että oikealla jonottaneet pääsisivät vasemman puoleiseen jonoon mahdollisimman nopeasti. Itse tulisi mennä jonon viimeiseksi. Tämä perustellaan siten, että oikealla jonottaneet ihmiset ovat odottaneet kauemmin.
Älkää kysykö mitään tämän syvällisempää tästä systeemistä. Näin meidän "english-speakers" ryhmän johtaja Tanaka-san on ohjeistanut meille. Mulla on kyllä vähän epäilyksiä tämän systeemin toimivuudesta, sillä itsekin aamu- sekä iltapäiväruuhkissa matkustaneena en ole huomannut tällaista jonotoimintaa. Toisaalta ehken ole vain osannut katsoa. Ja toisaalta aamu- ja iltapäiväruuhkat ovat niin kaoottisia, etten tiedä joustetaanko silloin säännöistä jollain yhteisellä, puhumattomalla tasolla saatika ehtisinkö huomaamaan mitään, vaikka kuinka tarkkailisin japanilaisten toimintaa, kun yritän itsekin epätoivoisesti sulloutua koulureppuineni mukaan jo aivan liian täynnä olevaan metroon. Mun pitää yrittää ottaa teille joku kuva tai video näistä ruuhkatunneista. Se on kyllä sangen intiimi kokemus eikä todella sovi klaustrofobikoille.
Sitten koulu-uutisia!
Eilen meillä oli koulussa Entrance ceremony sekä placement test. Mä itseasiassa ohitin placement testissä kirjoitus-/kuunteluosuuden ja tein vain haastattelun, koska tiesin, että mun olisi turha yrittää tuhertaa vastauksia mun huonoilla japanin kirjoitustaidoilla. Mä en kuitenkaan olisi pystynyt vastaamaan testin kysymyksiin ja halusin opiskelemaan beginner/aloittelija -tasolle, jonne mä myös pääsin. Mun on vielä aika vaikeaa lukea japania tai kirjoittaa, vaikka osaankin puhua muutamia alkeellisia lauseita. Hiraganat sujuu hieman helpommin kuin katakanat, joita mun on hankala muistaa. Ne näyttää kaikki niin samoilta.
Tänään meillä oli puolestaan vuorossa orientaatio. Osa päivästä oli vain yleistä informaatiota Japanista ja sen laeista sekä tavoista, kuten yllämainittu metrojonotus esimerkki tai että jokaisen ihmisen tulisi kuljettaa virallista henkilöllisyystodistusta mukana koko ajan (esim. passi turisteille tai väliaikaisviisumin omaaville). Keskellä päivää meillä oli koulun puolesta lounas, jonka oli järjestetty uusille opiskelijoille ikään kuin tervetuliastapahtumaksi ja jossa oli myös suurin osa koulun senseistä* paikalla. Loput päivästä me käytiin oman tasoryhmän kanssa seuraavien kolmen kuukauden oppituntien sisältöä läpi. Japaniksi tietysti. Tosin myös englanniksi tulkattuna.
Huomenna meillä onkin ensimmäinen oikea koulupäivä. Mulla on oppitunnit aina maanantaista perjantaihin 13:30-16:45. Huomenna yritän ehtiä kirjoittamaan teille postauksen, jossa olisi enemmän tietoa meidän oppitunneista ja opiskelusta, jos vain päivä menee niin kuin odotettu. Nyt mun tarvii mennä etsimään itselleni jotain aamupalaa huomiseksi ja mahdollisesti pressopannua, koska aamut ilman kupposellista kahvia on kuin puuro ilman voisilmää. Kyllähän sitä selviää, mutta on se ankeaa.
Ps. Älkää huoliko! Mä kerron kyllä myöhemmin mun asunnosta ja asuntolasta ihan oman postauksen verran, kunhan vaan saan tänne ensin jotain järjestystä ja uudet lakanat. Mun lakanat, jotka sain tämän asuntolan puolesta, on niin rumat, etten edes kehtaa näyttää niitä kellekään. Joten malttakaa vielä!
*sensei = opettaja
Kommentit
Lähetä kommentti