12. lokakuuta 2018
Kuten eilen lupasin, mä kerron tänään vähän lisää meidän oppitunneista! Koska tänään oli vasta ensimmäinen tunti niin mä lupaan päivittää tietoja, kun lisää tulee lisää kokemusta.
Aamupäivällä mä osallistuin 10:15-11:15 English Support Classille eli toisin sanoen tukiopetukseen englanniksi. Totta puhuen mulle ei kauheasti annettu mahdollisuutta. English Supportin opettaja, Katou-sensei, tuli eilen lounaalla ilmoittamaan mulle, että mä olen tulossa siihen tunnille huomenna. Se tuli tarpeeseen. Tunnilla käytiin läpi hiraganoja sekä sanoja ja lyhyesti "kielioppia", joita ensimmäisellä tunnilla voidaan tulla käymään läpi. Mähän jopa alan oppia hiraganat! En ollut täysin hukassa myöhemmin tunnilla.
Päivän pääoppitunti alkoi 13:30 ja loppui 16:45. Noin puolessa välissä pidetään 15 minuutin tauko. Mun luokan numero on A13 ja luokkahuone on 404. Se tulee olemaan joka iltapäiväinen urheilusuoritus, sillä neljänteen kerrokseen ei mene hissiä. Ja koska Japanissa ei ole hirveästi tilaa rakentaa leveyssuunnassa suuren ihmismassan vuoksi, kaikki rakennetaan ylöspäin. Myös porrasten askelmat. Siinä saa oikeasti jo nostaa vähän jalkaa. Siinä myös jopa oikeasti vähän hengästyy.
Ensimmäisellä oppitunnilla, kuten English Supportissa, käytiin läpi hiraganoja, kirjoitussysteemiä sekä yksinkertaista kielioppia, esim. kuinka kerrotaan oma nimi tai kerrotaan oma kansallisuus. Harjoiteltiin toistamaan opettajan perässä, jokainen sai vuorotellen kertoa koko luokalle ja myös tehtiin parin kanssa sekä ryhmissä puheharjoituksia. Myös kirjallisia tehtiin jonkun verran.
KCP:llä kaikki oppitunnit pidetään alusta asti (siis myös aloittelija-tasolta asti) japaniksi ja kaikilla oppitunneilla on tähtäimenä puhua vain japania. Senseille ei saisi puhua englanniksi. Vain japaniksi. Sensei tosin saattaa puhua oppilaalle englantiksi jos se helpottaa opiskelijaparkaa ymmärtämään paremmin. Vain English Support Class on ainoa, jossa opetus on englanniksi ja jossa saa puhua sekä kysyä englanniksi myös senseiltä. Tosin meidän pääoppitunnin sensei tänään auttoi meitä alkuun sanomalla yksittäisiä sanoja sieltä täältä englanniksi, jos kukaan ei ymmärtänyt, mistä hän puhui.
Se kuulostaa raa'alle, eikö? Miten voi opiskella kieltä, jos ei edes ymmärrä, mistä tunnilla puhutaan?
Mm, onhan se ehkä vähän raakaa. Mutta pitkällä juoksulla se on helpompaa. Mitä nopeammin pystyy ymmärtämään japania, ei tarvitse enää kääntää. Se vie niin paljon aikaa ja aivokapasiteettia kääntää kaikki japanista englanniksi tai toisinpäin. Myös japanin kielessä on käytössä sellaisia sanontoja tai rakenteita, joita ei pysty yksiselitteisesti kääntämään englanniksi. Se tekisi opiskelusta vielä monimutkaisempaa ja hämmentävämpää.
Toinen syy: japani on yksinkertaisesti ainoa kieli, jota kaikki tulee lopulta ymmärtämään. Meidänkin luokalla on oppilaita Koreasta, Kiinasta, Saksasta, Yhdysvalloista ja mä edustan Suomea. Kaikki eivät välttämättä osaisi tarpeeksi hyvin englantia opiskellakseen sillä kielellä. Tai kaikki ei osaa tarpeeksi hyvin kiinaa opiskellakseen kiinaksi. On helpompaa kaikkien kannalta opiskella japaniksi, jolloin "altistuu" kielelle koko ajan ja joutuu alkaa ajatella japaniksi.
Mun oman teorian mukaan, kun joutuu tällaisen kärjistetysti sanottuna selviydy tai kuole -tilanteen eteen, aivot alkaa väkisin oppia kieltä. Halusi tai ei. Mun on vain yksinkertaisesti pakko oppia, koska muuten mä en pysty kommunikoimaan ihmisten kanssa. Ja sehän olisi ihmiselle evoluution sekä sosiaalisen laumakäyttäytymisen kannalta katsoen äärettömän surkea tilanne.
Mutta se oli vain kärjistetysti sanottuna. Meidän asuntolassa asuu vain english-speakers porukkaa, joten mulla on kyllä ihmisiä, joidenka kanssa kommunikoida, vaikken oppisi yhtään sanaa japania. Voin puhua englantia ja kaikki ymmärtää. Mutta oppitunneilla on enemmän selviydy-tai-kuole -meininki. Vaikkei (toivottavasti) meidän senseistä kukaan teloita yhtään ketään, vaikkei ymmärtäisikään tai ei pysyisi perässä. Se olisi kovin kammottavaa. Hui.
Ensi maanantaina meillä on testi kaikista 46 hiraganasta sekä niiden muokatuista muodoista. Huomenna on siis mentävä ostamaan kasa muistilappuja sekä vihkoja. Yoshi!
Aamupäivällä mä osallistuin 10:15-11:15 English Support Classille eli toisin sanoen tukiopetukseen englanniksi. Totta puhuen mulle ei kauheasti annettu mahdollisuutta. English Supportin opettaja, Katou-sensei, tuli eilen lounaalla ilmoittamaan mulle, että mä olen tulossa siihen tunnille huomenna. Se tuli tarpeeseen. Tunnilla käytiin läpi hiraganoja sekä sanoja ja lyhyesti "kielioppia", joita ensimmäisellä tunnilla voidaan tulla käymään läpi. Mähän jopa alan oppia hiraganat! En ollut täysin hukassa myöhemmin tunnilla.
Päivän pääoppitunti alkoi 13:30 ja loppui 16:45. Noin puolessa välissä pidetään 15 minuutin tauko. Mun luokan numero on A13 ja luokkahuone on 404. Se tulee olemaan joka iltapäiväinen urheilusuoritus, sillä neljänteen kerrokseen ei mene hissiä. Ja koska Japanissa ei ole hirveästi tilaa rakentaa leveyssuunnassa suuren ihmismassan vuoksi, kaikki rakennetaan ylöspäin. Myös porrasten askelmat. Siinä saa oikeasti jo nostaa vähän jalkaa. Siinä myös jopa oikeasti vähän hengästyy.
Ensimmäisellä oppitunnilla, kuten English Supportissa, käytiin läpi hiraganoja, kirjoitussysteemiä sekä yksinkertaista kielioppia, esim. kuinka kerrotaan oma nimi tai kerrotaan oma kansallisuus. Harjoiteltiin toistamaan opettajan perässä, jokainen sai vuorotellen kertoa koko luokalle ja myös tehtiin parin kanssa sekä ryhmissä puheharjoituksia. Myös kirjallisia tehtiin jonkun verran.
KCP:llä kaikki oppitunnit pidetään alusta asti (siis myös aloittelija-tasolta asti) japaniksi ja kaikilla oppitunneilla on tähtäimenä puhua vain japania. Senseille ei saisi puhua englanniksi. Vain japaniksi. Sensei tosin saattaa puhua oppilaalle englantiksi jos se helpottaa opiskelijaparkaa ymmärtämään paremmin. Vain English Support Class on ainoa, jossa opetus on englanniksi ja jossa saa puhua sekä kysyä englanniksi myös senseiltä. Tosin meidän pääoppitunnin sensei tänään auttoi meitä alkuun sanomalla yksittäisiä sanoja sieltä täältä englanniksi, jos kukaan ei ymmärtänyt, mistä hän puhui.
Se kuulostaa raa'alle, eikö? Miten voi opiskella kieltä, jos ei edes ymmärrä, mistä tunnilla puhutaan?
Mm, onhan se ehkä vähän raakaa. Mutta pitkällä juoksulla se on helpompaa. Mitä nopeammin pystyy ymmärtämään japania, ei tarvitse enää kääntää. Se vie niin paljon aikaa ja aivokapasiteettia kääntää kaikki japanista englanniksi tai toisinpäin. Myös japanin kielessä on käytössä sellaisia sanontoja tai rakenteita, joita ei pysty yksiselitteisesti kääntämään englanniksi. Se tekisi opiskelusta vielä monimutkaisempaa ja hämmentävämpää.
Toinen syy: japani on yksinkertaisesti ainoa kieli, jota kaikki tulee lopulta ymmärtämään. Meidänkin luokalla on oppilaita Koreasta, Kiinasta, Saksasta, Yhdysvalloista ja mä edustan Suomea. Kaikki eivät välttämättä osaisi tarpeeksi hyvin englantia opiskellakseen sillä kielellä. Tai kaikki ei osaa tarpeeksi hyvin kiinaa opiskellakseen kiinaksi. On helpompaa kaikkien kannalta opiskella japaniksi, jolloin "altistuu" kielelle koko ajan ja joutuu alkaa ajatella japaniksi.
Mun oman teorian mukaan, kun joutuu tällaisen kärjistetysti sanottuna selviydy tai kuole -tilanteen eteen, aivot alkaa väkisin oppia kieltä. Halusi tai ei. Mun on vain yksinkertaisesti pakko oppia, koska muuten mä en pysty kommunikoimaan ihmisten kanssa. Ja sehän olisi ihmiselle evoluution sekä sosiaalisen laumakäyttäytymisen kannalta katsoen äärettömän surkea tilanne.
Mutta se oli vain kärjistetysti sanottuna. Meidän asuntolassa asuu vain english-speakers porukkaa, joten mulla on kyllä ihmisiä, joidenka kanssa kommunikoida, vaikken oppisi yhtään sanaa japania. Voin puhua englantia ja kaikki ymmärtää. Mutta oppitunneilla on enemmän selviydy-tai-kuole -meininki. Vaikkei (toivottavasti) meidän senseistä kukaan teloita yhtään ketään, vaikkei ymmärtäisikään tai ei pysyisi perässä. Se olisi kovin kammottavaa. Hui.
Ensi maanantaina meillä on testi kaikista 46 hiraganasta sekä niiden muokatuista muodoista. Huomenna on siis mentävä ostamaan kasa muistilappuja sekä vihkoja. Yoshi!
Kommentit
Lähetä kommentti