15. lokakuuta 2018: huone

Mä asun nykyään hobitin kolossa.

Ja mun hobitin kolossa on aika rumat seinät. Sekä katto. Sekä verhot. Puhumattakaan suihkuverhosta.

Mutta mä pidän mun hobitin pesästä. Se on vähän ruma mutta paljon hellyyttävä!

Yleiskuva mun asunnosta, kun astuu ulko-ovesta sisälle.

Ekan kerran, kun mä astuin tähän mun asuntoon, mä en ihan tiennyt, mitä ajatella. Mun asunnossa ei ole mitään vikaa. Ei tässä asunnossa ollut oikeastaan yhtään mitään, joten miten siinä olisi voinut olla vikaakaan. Se on pieni, siis oikeasti todella pieni, mutta mä olin varautunut siihen. Jotenkin.. se vain oli ja mä jotenkin vaan myös olin. Mä olin myös todella väsynyt. Seuraavana aamuna tämä oli oikeasti aika söpö.

Ulko-ovi sekä mun keittiö.

Mulla on siis oma yhden ihmisen huone KCP:n omistamassa asuntolassa Ikebukurossa. Huone sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa koko asuntolan viimeisessä nurkassa. Mun on myönnettävä, että aluksi mua vähän harmitti, että mun huone oli ekassa kerroksessa. Mä olisin halunnut katsella aamuisin ja iltaisin itsekseen hääräilevää kaupunkia kahvikupposellisen kera. Mutta kun mä vihdoin oikeasti pääsin mun huoneeseen, mua ei harmittanut enää. 

Mulla on takapiha! 

Tai siis "takapiha".

Eikä se ole mun vaan kaikkien yhteinen ulkona sijaitseva "pesutupa", mutta koska mä asun siellä asuntolan viimeisessä nurkassa, tänne ei koskaan tule ketään. Tämä on vain tällainen pihan uloke. Se on siis mun takapiha.

Asuntolalta on n. 30-40 minuutin matka koululle, ja suurin osa ajasta kuluu kävelemiseen. Mä matkustan myös koulumatkani aikana kahdella eri metrolla:
Ikebukuron asemalta Fukutoshin-linjalla Shinjuku-sanchome -asemalle. Sieltä vaihdan Marunouchi-linjalle ja menen seuraavalle pysäkille, joka on nimeltään Shinjuku-gyoemmae.

Mä ymmärrän, että todennäköisesti nämä nimet ei kerro teille yhtään mitään, ellei ole matkustanut Tokiossa. Vaikka olisikin, ne ei silti välttämättä soita mitään kelloja. Jos joku kuitenkin haluaa tarkistaa Tokion metrokartasta, missä mä seikkailen päivisin, niin nyt on ainakin mahdollisuus.

Varoitus: Tokion metrokartta on vähän... hämmentävä. Älä pelästy. Se ei ole loppujen lopuksi yhtään vaikeampi kuin mikään muukaan metrokartta, vaikka näyttääkin hirviölle. Ei se simppelikään ole, mutta lohdullinen enemmänkin. Kun tietää edes muutamat linjat ja suurimmat asemat niin osaa jo aika paljon. Ja jos tietää enemmän kuin kaksi/kolme linjaa, tietää enemmän kuin monet japanilaiset!

Tässä kohtaa on varmaan se hetki, kun mä mainitsen, että siis muistakaa avata nimenomaan metrokartta, jos alkoi kiinnostaa mun päivittäinen koulumatka. Tokiossahan kulkee myös paikallisjunia...

Viime viikonlopun mä raivokkaasti shoppailin tänne mun hobitin kolooni tavaroita, joita ihminen saattaa tarvita jokapäiväisessä elämässään: astioita, kahvinkeittimen, lakanat, kylpyhuoneeseen maton, siivoustarvikkeita, opiskelutarvikkeita.. Mun pelastava enkeli oli kauppa nimeltään Nitori. Suurimman osan mun tavaroista mä hankin sieltä. Myös kauan etsityn kattilan. Mä meinasin jo hetken luopua toivosta sen kattilan kanssa. Tuntui, kun koko Tokiossa ei olisi ollut yhtään kattilaa! Eikö täällä käytetä kattiloita?! 

Nitori oli kuitenkin ihan perinteinen huonekalu- ja sisustuskauppa. Sieltä löytyi kattiloitakin. Olisin voinut tirauttaa yhden onnen kyyneleen sen kattilan puolesta, mutten kehdannut.

Vinkki: Jos olette muuttamassa Tokioon tai tulette olemaan pidemmän aikaa Tokiossa ja teillä sattuu olemaan induktioliesi käytössänne, älkää menkö Bic Cameraan*, vaikka kaikki oppaat, tutut, naapurit ja pilvet ohjaavat teitä sinne. Sieltä ei löydy kattiloita tai pannuja induktioliedelle, ellei halua maksaa aivan liikaa paisinpannusta, jota ei käytä kuin hetken.

Tosin siinä tapauksessa, jos on muuttamassa Tokioon, voinee ehkä maksaa enemmän paisinpannustakin.. Mä en vielä pysty takaamaan Nitorin laatua, mutta mun pikkukattila on toistaiseksi toiminut moitteettomasti. Itseasiassa vähän liiankin hyvin, sillä meinasin käräyttää mun ruuan pohjaan heti ensikättelyssä.

Johtopäätös: Vain jos on muuttamassa, saa mennä Bic Cameraan ostamaan paistinpannua induktioliedelle! Mutta suosittelen harkitsemaan. On hyvä etsiä muitakin vaihtoehtoja.

Mutta kuten mä sanoin, mä pidän mun hobitin kolosta. Tästä pienestä sopesta tuli aika nopeasti kotoisa. Ja erityisesti nyt, kun sain vihdoin vaihdettua ne kammottavat lakanat. Ei niissäkään siis ollut sinänsä mitään vikaa. Ne oli ihan puhtaat ja ehjät, mutta ne oli vaan yksinkertaisesti rumat. Mä olen aika varma, että näen siitä karmivasta kuviosta painajaisia varmaan vielä vuosienkin päästä.

Tässä mun avaimenperä. Ostin tarpeeksi ison, jotta mun huoneen avain ei varmasti häviä mihinkään.
Teemana Yuri on ICE. Tietysti <3

*Bic Camera on valtava elektroniikkaliikeketju Japanissa. Ketjulla on liikkeitä Tokiossa ja Osakassa. Sieltä löytyy ihan mitä tahansa, mikä liittyy elektroniikkaan tai sähköön tai teknisiin laitteisiin. Kattilat eivät ilmeisesti kuulu tähän sarjaan -.-''