19. lokakuuta 2018: senseit
Perjantai-ilta ja ensimmäinen kokonainen opiskeluviikko on takana. Tänään koulun jälkeen mä tein vaan mun läksyt ja samalla nopean kertauksen viimeisen viikon opiskelluista asioista, mutten opiskellut mitään syvällisemmin. Ajattelin, että tänään olisi hyvä pitää pieni hengähdys opiskelusta. Kävin vain kaupassa ja nyt syön iltapalana yogurttia murojen sekä viinirypäleiden kanssa.
Näin murojen sekä viinirypäleiden innoittaman musta tuntuu, että nyt olisi hyvä hetki esitellä A13 luokan opettajat. Jokaisella luokalla on aina kolme eri senseitä, jotka vuorotellen opettaa eri päivinä.
Tässä meidän luokan (A13) aikataulu:
Maanantai ja torstai: Nakashima-sensei.
Tiistai ja perjantai: Hashimoto-sensei
Keskiviikko: Saito-sensei
Viikko alkaa aina Nakashima-sensein tunnilla. Nakashima-sensei on melkoisen tiukka täti ja myös ainoa naisopettaja meidän luokalle. Hänellä on intensiiviset tunnit, joissa ei mähmitä. Jos yleisesti tuntuu, että me edetään aika kovalla tahdilla kielioppia ja sanastoa, Nakashima-sensei etenee vähintään tuplavauhtia. Hänen tunneille on aina täytynyt valmistautua hyvin. Jos ei tiedä vastausta tai miettii liian pitkään, vuoro meni jo. Parempi onni ensi kerralla. Tiukkuudesta ja "armottomuudesta" huolimatta hän on mukava sekä iloinen nainen ja hän toivoo meidän pärjäävän.
Tiistaisin sekä perjantaisin meitä opettaa mun suosikkini Hashimoto-sensei. Hän on ehdottomasti mun lemppari. Mä todella tykkään hänen opetuksestaan. Hän puhuu hitaasti ja selkeästi sekä käyttää puhuessaan yksinkertaisia lauserakenteita tai sellaisia lauserakenteita, joita me ollaan jo opiskeltu. Hänen tunneillaan on helppo pysyä kärryillä. Hashimoto-sensei on ylipäätään kovin hellyyttävä ja hauska oman nallepenaalinsa sekä Starbucksin kanta-asiakaskorttinsa kanssa. (Kyllä, hän kerran esitteli meille lompakkonsa sisällön. Opetustarkoituksessa, mutta esitteli kuitenkin. Tiedän tällä hetkellä kaikki kortit ja kanta-asiakkuudet, joita hänellä on ja se on ehkä vähän.. hassua.) Olen iloinen, että hänen tunti on tiistain lisäksi perjantaisin, sillä on mukavaa päättää opiskeluviikko Hashimoto-sensein oppitunnilla.
Viimeisenä vuorossa mun luokan opettajista on keskiviikon spesiaali eli Saito-sensei. Hänen tunti meillä on vain kerran viikossa. Saito-sensei on hyvin energinen ja ilmeikäs opettaja. Hänen tunneillaan on sellainen olo kuin olisi katsomassa hyvin näyteltyä komediaa, johon on jollain oudolla tavalla itse osallisena. Erittäin hauska ja helposti lähestyttävä sensei. Hänen tunneilla puhutaan paljon ja hän itse puhuu paljon. Välillä myös aika nopeasti, minkä takia joskus on vähän hankalaa saada kiinni opetettavasta pointista. Myöskin hänen käsiala on mun mielestä yksinkertaisesti hirveä. Hän ei todella olisi päässyt läpi hiragana-testistä niiden kryptisten kiemuroiden kanssa, joita hän piirtää. Kaiken kaikkiaan Saito-sensei on kuitenkin todella hauska tapaus. Mulla vaan saattaa olla pieni ongelma hänen kanssaan.. Tai ei siis ongelma... Mutta mä ehkä olen tehnyt sanonut jotain todella typerää.
Kaikki muistaa varmaan sen meidän placement testin, joka tehtiin ensimmäisenä päivänä, kun tultiin kouluun? Löytyy postauksesta 10.-11. lokakuuta. Siinähän oli osana haastattelu. Noh, voinette varmaan arvata, kuka oli mun haastattelijana.
Saito-sensei. Kukas muukaan. Mä en vaan siinä kohtaa tiennyt, että hän on sensei saatika että hän tulee myös opettamaan mun luokkaa. Mä luulin, että hän on joku toimistotyöläinen tässä koulussa. Joku, joka hoitaa paperihommia ja tulevien oppilaiden hakemuksiin vastailua yms.
Haastattelussahan siis kysyttiin yhtenä kysymyksenä, miksi mä haluan opiskella japania. Koska mä luulin, että Saito-sensei olisi ollut joku toimistotyöläinen, ajattelin, ettei sillä ole niin väliä, mitä mä vastaan. Sanoin, että olen harjoitellut aikidoa jo viisi vuotta ja katoria vuoden verran, joten se olisi vain kovin käytännöllistä mulle opetella myös puhumaan japania. (Tässä kohtaa hän oli todella vaikuttunut siitä, että mä harjoittelen aikidoa.) Okei, tämä on ihan käypä syy. Tässä ei ole mitään väärää.
Mutta sitten tulee se kohta, kun mä puhuin itselleni ongelman.
Mä en edes kehtaa kirjoittaa tätä, koska mua nolottaa ja huvittaa oma typeryyteni! Joka tapauksessa mä menin sanomaan, että japanin opiskelu olisi suomalaiselle kohtuullisen... helpohkoa, koska meillä on niin samankaltainen sanojen ääntämys.
Jep, helppoa.
HELPPOA!
Mä en tiedä, miksi mä sanoin niin. Mä kysyn sitä kysymystä itseltäni päivittäin.
Sen ei tosiaan olisi niin väliä, jos Saito-sensei olisi tosiaan joku toimistotyöläinen. Silloin hän ei ikinä näkisi mun kamppailuani tunneilla sekä testeissä ja me molemmat eläisimme onnellisesti erillämme. Mutta ei... universumi järjesti tämän asian niin, että hän on myös yksi mun luokan opettajista. Joka keskiviikko hän tulee näkemään mun epätoivoisen räpiköinnin vähäisten japanin kielen taitojeni kanssa koko kolme kuukautta ja odottaa sitä valaistumisen hetkeä, kun siitä tulisi mulle helppoa. Toivottavasti hän ei muista, mitä mä olen sanonut. Tai sitten hän on jo silloin ajatellut, että kuinka naiivi ihminen voi olla. Mä todella toivon.
Tosin se saattaa jäädä toiveeksi, sillä tarina jatkuu! Haastattelun loputtua Saito-sensei kertoi mulle, että meillä tulee olemaan heti tällä viikolla jo hiraganoista sekä katakanoista testi. Vastasin siihen myöntävästi omasta mielestäni vain kasuaalilla tavalla, koska mä tiesin sen jo etukäteen. Siitähän hän vasta repesi liitoksistaan.
Yhtäkkiä hän nojasi tuoliltaan lähemmäs mua (samaan aikaan mä yritin perääntyä omalla tuolillani niin paljon kuin kehtasin), tarttui henkisesti mun paidan kauluksista silmät innostuksesta kiiltäen ja sanoi: "There are going to be a lot of people from China and Korea in your class and hiragana and katakana are easy for them. But YOU HAVE THE AIKIDO SPIRIT IN YOU! YOU HAVE TO BEAT THEM!!" Samaan aikaan hän alkoi tehdä erikoisia karate ja taiji liikkeitä käsillään.
Mä en voinut kuin istua paikoillani ja nyökytellä silmät vähintään lautasen kokoisina järkytyksestä. Sitten Saito-sensei vain lopetti erikoiset käsiliikkeensä, istui kunnolla takaisin omalle tuolilleen ja kiitti haastattelusta iloisesti hymyillen. Yritin pakottaa jonkun nätin hymyn kasvoilleni, kiitin myös haastattelusta ja luikin luokasta hyvin nopeasti pois. Jälkeen päin ajateltuna se oli hyvin hauska tilanne. Ja hämmentävä. Todella hämmentävä.
Lopuksi maininnan saa vielä Kato-sensei! Hän on varmaan lähemmäs kuuttakymmentä oleva vanhempi rouva, joka opettaa vain English Supportia. Erittäin hyvä opettaja, joka osaa selittää asiat yksinkertaisesti, nopeasti sekä selkäesti. Myöskin helposti lähestyttävä persoona. Häneltä uskaltaa kysyä ns. tyhmiäkin kysymyksiä sekä uskaltaa tehdä virheitä, sillä hän käyttää ne vain opetustilaisuutena. Mä olen todella tykännyt käydä English Support -tunneilla.
Ja siinä olikin kaikki opettajat, joidenka kanssa mä olen tekemisissä! Jokainen heistä on todella hyvä ja korkeatasoinen. On ollut oikeastaan hauska huomata, miten eri senseiden oppitunneilla painotetaan hieman eri asioita, vaikka kaikki tunnit ovat perusrakenteeltaan samankaltaisia. On myös hauskaa, että meillä on mahdollisuus kolmeenkin eri opettajaan. Jokaiselta saa jotain erilaista opiskeluunsa. Saito-sensei opettaa meitä keskustelemaan, Hasmimoto-sensei antaa meille kielen perusrakenteet sekä itsevarmuutta ja Nagashima-sensei antaa potkun takamukseen ja työntää meitä taas juuri sen yhden portaan eteenpäin, mitä ei itse olisi vielä halunnut astua. Tunnen olevani erittäin hyvissä käsissä japanin opiskelun suhteen.
Hmm, ehkä nyt on kuitenkin aika päättää tämä postaus tähän. Mulla loppui murotkin juuri sopivasti. Seuraavaksi varmaan vain uppoudun hetkeksi animen ah, niin lohdulliseen maailmaan ja menen ajoissa nukkumaan. Musta tuntuu, että extra pitkät yöunet on juuri se, mitä mä tänään tarvitsen!
Näin murojen sekä viinirypäleiden innoittaman musta tuntuu, että nyt olisi hyvä hetki esitellä A13 luokan opettajat. Jokaisella luokalla on aina kolme eri senseitä, jotka vuorotellen opettaa eri päivinä.
Tässä meidän luokan (A13) aikataulu:
Maanantai ja torstai: Nakashima-sensei.
Tiistai ja perjantai: Hashimoto-sensei
Keskiviikko: Saito-sensei
Viikko alkaa aina Nakashima-sensein tunnilla. Nakashima-sensei on melkoisen tiukka täti ja myös ainoa naisopettaja meidän luokalle. Hänellä on intensiiviset tunnit, joissa ei mähmitä. Jos yleisesti tuntuu, että me edetään aika kovalla tahdilla kielioppia ja sanastoa, Nakashima-sensei etenee vähintään tuplavauhtia. Hänen tunneille on aina täytynyt valmistautua hyvin. Jos ei tiedä vastausta tai miettii liian pitkään, vuoro meni jo. Parempi onni ensi kerralla. Tiukkuudesta ja "armottomuudesta" huolimatta hän on mukava sekä iloinen nainen ja hän toivoo meidän pärjäävän.
Tiistaisin sekä perjantaisin meitä opettaa mun suosikkini Hashimoto-sensei. Hän on ehdottomasti mun lemppari. Mä todella tykkään hänen opetuksestaan. Hän puhuu hitaasti ja selkeästi sekä käyttää puhuessaan yksinkertaisia lauserakenteita tai sellaisia lauserakenteita, joita me ollaan jo opiskeltu. Hänen tunneillaan on helppo pysyä kärryillä. Hashimoto-sensei on ylipäätään kovin hellyyttävä ja hauska oman nallepenaalinsa sekä Starbucksin kanta-asiakaskorttinsa kanssa. (Kyllä, hän kerran esitteli meille lompakkonsa sisällön. Opetustarkoituksessa, mutta esitteli kuitenkin. Tiedän tällä hetkellä kaikki kortit ja kanta-asiakkuudet, joita hänellä on ja se on ehkä vähän.. hassua.) Olen iloinen, että hänen tunti on tiistain lisäksi perjantaisin, sillä on mukavaa päättää opiskeluviikko Hashimoto-sensein oppitunnilla.
Viimeisenä vuorossa mun luokan opettajista on keskiviikon spesiaali eli Saito-sensei. Hänen tunti meillä on vain kerran viikossa. Saito-sensei on hyvin energinen ja ilmeikäs opettaja. Hänen tunneillaan on sellainen olo kuin olisi katsomassa hyvin näyteltyä komediaa, johon on jollain oudolla tavalla itse osallisena. Erittäin hauska ja helposti lähestyttävä sensei. Hänen tunneilla puhutaan paljon ja hän itse puhuu paljon. Välillä myös aika nopeasti, minkä takia joskus on vähän hankalaa saada kiinni opetettavasta pointista. Myöskin hänen käsiala on mun mielestä yksinkertaisesti hirveä. Hän ei todella olisi päässyt läpi hiragana-testistä niiden kryptisten kiemuroiden kanssa, joita hän piirtää. Kaiken kaikkiaan Saito-sensei on kuitenkin todella hauska tapaus. Mulla vaan saattaa olla pieni ongelma hänen kanssaan.. Tai ei siis ongelma... Mutta mä ehkä olen tehnyt sanonut jotain todella typerää.
Kaikki muistaa varmaan sen meidän placement testin, joka tehtiin ensimmäisenä päivänä, kun tultiin kouluun? Löytyy postauksesta 10.-11. lokakuuta. Siinähän oli osana haastattelu. Noh, voinette varmaan arvata, kuka oli mun haastattelijana.
Saito-sensei. Kukas muukaan. Mä en vaan siinä kohtaa tiennyt, että hän on sensei saatika että hän tulee myös opettamaan mun luokkaa. Mä luulin, että hän on joku toimistotyöläinen tässä koulussa. Joku, joka hoitaa paperihommia ja tulevien oppilaiden hakemuksiin vastailua yms.
Haastattelussahan siis kysyttiin yhtenä kysymyksenä, miksi mä haluan opiskella japania. Koska mä luulin, että Saito-sensei olisi ollut joku toimistotyöläinen, ajattelin, ettei sillä ole niin väliä, mitä mä vastaan. Sanoin, että olen harjoitellut aikidoa jo viisi vuotta ja katoria vuoden verran, joten se olisi vain kovin käytännöllistä mulle opetella myös puhumaan japania. (Tässä kohtaa hän oli todella vaikuttunut siitä, että mä harjoittelen aikidoa.) Okei, tämä on ihan käypä syy. Tässä ei ole mitään väärää.
Mutta sitten tulee se kohta, kun mä puhuin itselleni ongelman.
Mä en edes kehtaa kirjoittaa tätä, koska mua nolottaa ja huvittaa oma typeryyteni! Joka tapauksessa mä menin sanomaan, että japanin opiskelu olisi suomalaiselle kohtuullisen... helpohkoa, koska meillä on niin samankaltainen sanojen ääntämys.
Jep, helppoa.
HELPPOA!
Mä en tiedä, miksi mä sanoin niin. Mä kysyn sitä kysymystä itseltäni päivittäin.
Sen ei tosiaan olisi niin väliä, jos Saito-sensei olisi tosiaan joku toimistotyöläinen. Silloin hän ei ikinä näkisi mun kamppailuani tunneilla sekä testeissä ja me molemmat eläisimme onnellisesti erillämme. Mutta ei... universumi järjesti tämän asian niin, että hän on myös yksi mun luokan opettajista. Joka keskiviikko hän tulee näkemään mun epätoivoisen räpiköinnin vähäisten japanin kielen taitojeni kanssa koko kolme kuukautta ja odottaa sitä valaistumisen hetkeä, kun siitä tulisi mulle helppoa. Toivottavasti hän ei muista, mitä mä olen sanonut. Tai sitten hän on jo silloin ajatellut, että kuinka naiivi ihminen voi olla. Mä todella toivon.
Tosin se saattaa jäädä toiveeksi, sillä tarina jatkuu! Haastattelun loputtua Saito-sensei kertoi mulle, että meillä tulee olemaan heti tällä viikolla jo hiraganoista sekä katakanoista testi. Vastasin siihen myöntävästi omasta mielestäni vain kasuaalilla tavalla, koska mä tiesin sen jo etukäteen. Siitähän hän vasta repesi liitoksistaan.
Yhtäkkiä hän nojasi tuoliltaan lähemmäs mua (samaan aikaan mä yritin perääntyä omalla tuolillani niin paljon kuin kehtasin), tarttui henkisesti mun paidan kauluksista silmät innostuksesta kiiltäen ja sanoi: "There are going to be a lot of people from China and Korea in your class and hiragana and katakana are easy for them. But YOU HAVE THE AIKIDO SPIRIT IN YOU! YOU HAVE TO BEAT THEM!!" Samaan aikaan hän alkoi tehdä erikoisia karate ja taiji liikkeitä käsillään.
Mä en voinut kuin istua paikoillani ja nyökytellä silmät vähintään lautasen kokoisina järkytyksestä. Sitten Saito-sensei vain lopetti erikoiset käsiliikkeensä, istui kunnolla takaisin omalle tuolilleen ja kiitti haastattelusta iloisesti hymyillen. Yritin pakottaa jonkun nätin hymyn kasvoilleni, kiitin myös haastattelusta ja luikin luokasta hyvin nopeasti pois. Jälkeen päin ajateltuna se oli hyvin hauska tilanne. Ja hämmentävä. Todella hämmentävä.
Lopuksi maininnan saa vielä Kato-sensei! Hän on varmaan lähemmäs kuuttakymmentä oleva vanhempi rouva, joka opettaa vain English Supportia. Erittäin hyvä opettaja, joka osaa selittää asiat yksinkertaisesti, nopeasti sekä selkäesti. Myöskin helposti lähestyttävä persoona. Häneltä uskaltaa kysyä ns. tyhmiäkin kysymyksiä sekä uskaltaa tehdä virheitä, sillä hän käyttää ne vain opetustilaisuutena. Mä olen todella tykännyt käydä English Support -tunneilla.
Ja siinä olikin kaikki opettajat, joidenka kanssa mä olen tekemisissä! Jokainen heistä on todella hyvä ja korkeatasoinen. On ollut oikeastaan hauska huomata, miten eri senseiden oppitunneilla painotetaan hieman eri asioita, vaikka kaikki tunnit ovat perusrakenteeltaan samankaltaisia. On myös hauskaa, että meillä on mahdollisuus kolmeenkin eri opettajaan. Jokaiselta saa jotain erilaista opiskeluunsa. Saito-sensei opettaa meitä keskustelemaan, Hasmimoto-sensei antaa meille kielen perusrakenteet sekä itsevarmuutta ja Nagashima-sensei antaa potkun takamukseen ja työntää meitä taas juuri sen yhden portaan eteenpäin, mitä ei itse olisi vielä halunnut astua. Tunnen olevani erittäin hyvissä käsissä japanin opiskelun suhteen.
Hmm, ehkä nyt on kuitenkin aika päättää tämä postaus tähän. Mulla loppui murotkin juuri sopivasti. Seuraavaksi varmaan vain uppoudun hetkeksi animen ah, niin lohdulliseen maailmaan ja menen ajoissa nukkumaan. Musta tuntuu, että extra pitkät yöunet on juuri se, mitä mä tänään tarvitsen!
Helppoa, todella helppoa! 😂
VastaaPoista