17. marraskuuta 2018
Torstai mid-term exam taisi mennä ihan kohtalaisen hyvin.
Mä en halua jinxata sitä, joten en uskalla sanoa mitään lopullista mielipidettä. Sanotaan kuitenkin, etten kokenut sen olevan kovinkaan vaikea. Todennäköisesti suurin osa mun virheistä on kirjoitusvirheitä tai huolimattomuusvirheitä.
Kokeessa oli neljä osiota:
1. Kysymyksiin vastaaminen
2. Kielioppi
3. Kuuntelu + sanelu
4. Sanasto
Kysymys ja vastaus -osio tuntui hyvältä. Mä ymmärsin kaikki kysymykset ja osasin tuottaa omia lauseita. Mulla on hyvä tunne siitä osiosta! En usko, että mä mokasin missään kohtaa kovinkaan pahasti. Ehkä muutamia kirjoitusvirheitä, mutta tarkistin mun paperin aika hyvin ja monta kertaa, joten toivottavasti ei kovin montaa virhettä ole päässyt livahtamaan multa ohi.
Kielioppi on ollut mulle ainakin tähän asti melko vahva osa-alue. Mä tykkään opiskella kielioppia. Se on hienoa, kun ymmärtää jonkin partikkelin tai lauserakenteen käytön. Siitä tulee aina niin loistava tunne. Se on suorastaan runollista. Mulla on siis luottoa kielioppiosiota kohtaan.
Kuuntelusta en osaa sanoa. Musta tuntui, että se meni hyvin, mutta se on todellisuudessa voinut mennä ihan miten tahansa. Se on mun vähiten vahva osa-alue. Mä en aina ihan pysy perässä, kun äänitteet menee niin nopeasti. Onneksi suurin osa tehtävistä kuunneltiin kaksi kertaa ja yleensä se riittää mulle, jotta mä ymmärrän tärkeimmät pointit. Tässä kokeessa oli vain paljon kellonaikoja kuunteluosiossa ja numerot ei toimi mun aivoissa. Mä en osaa ajatella numeroita nopeasti. Saa nähdä, mitä kuunteluosiosta tulee pisteitä. Se on totaalinen yllätys meille kaikille!
Sanelusta mulla on myös hyvä tunne. Sanelut on mulle yleensä helppoja. Se lienee vähän hassua, koska kuuntelut on mulle vaikeita, mutta sanelut taas helppoja. Mä en edes osaa sanoa, miksi. Ehkä se johtuu siitä, että saneluissa mä vaan kirjoitan ylös sen, mitä joku muu sanoo. Mun ei tarvitse välttämättä edes ymmärtää, mitä mä kirjoitan, kunhan ymmärrän sanojen rakenteiden perussääntöjä. Lisäksi, jos ei ole varma pienistä partikkeleista sanojen väleissä, ne voi päätellä, kunhan ymmärtää kielioppia.
Viimeisenä sanasto. Mä luulen, että se meni hyvin. En ole uskaltanut tarkistaa kysyttyjä sanoja sanastosta. Haluan pysyä epätietoisuudessa, kunnes saan kokeen takaisin. Sen tiedän, että yksi sana meni varmasti väärin ja se sana on rannekello. Unohdin, mikä se oli. Mun olisi varmaankin pitänyt kirjoittaa siihen pelkkä kello ja olisin saanut siitä pisteitä. Ajattelin kuitenkin kokeilla, jos mä olisin ollut oikeassa. En ollut. Noh, nyt ainakin tiedän, mikä on rannekello japaniksi. Se on うでどけい。
Tänään mä olin ilmottautunut kulttuuritunnille. Aiheena oli japanilainen teeseremonia. Ensin meillä oli n. kahden tunnin luento teeseremonian historiasta, tarkoituksesta sekä estetiikasta. Sen jälkeen meille järjestettiin oma pieni teeseremonia koulun omassa teeseremonia huoneessa, joka sijaitsee ylimmässä kerroksessa pienen pienen japanilaisen puutarhan kanssa. Olen iloinen, että olin ottanut kyseisen kulttuuritunnin. Luento oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen sekä itse teeseremonia oli kovin kaunista katseltavaa. Meille teeseremonian järjestänyt vanhempi nainen oli loistava siinä, mitä hän teki, vaikken tiedäkään paljoa teeseremonioista. Hänen liikkeet, kuinka hän kaatoi vettä kuppiin tai vispasi matchajauhetta, olivat niin sulavat ja kauniit.
Kulttuuritunnin jälkeen en viitsinyt lähteä suoraan kotiin, kun oli niin kaunis ja lämmin päivä. Päätin vain päämäärättömästi kävellä ympäri Shinjukua ja nautiskella auringonpaisteesta. Kävin kirjakaupassa ja ostin vihdoin itselleni kirjan, jota olin jo pitkään harkinnut. Kirja on Durian Sugewakan Sweet Bean Paste. Ennen tuloani Tokioon, lainasin tästä kirjasta tehdyn elokuvan. Elokuva oli kovin kaunis ja koskettava. Suosittelen kaikille, jos ei ole koskaan nähnyt. Suomeksi sen nimi on "Kirsikkapuiden alla". Odotan innolla, millainen tämä kirja on, kun elokuva teki niin suuren vaikutuksen.
Kirjakaupasta päästyäni kävin syömässä ja paluumatkalla ostin vartalokuorinnan LUSHista Shinjukun asemalta. Kuorintavoidetta en olisi olisi välttämättä tarvinnut, mutta oikeutan sen ostoksen itselleni sillä verukkeella, että puhuin niin paljon japania sen myyjän kanssa. Sen ostoksen tekeminen oli käytännössä vain opiskelua... eikö? Myöskin nyt mun iho tuoksuu todella hyvälle. Se tekee elämästä kovin mukavaa!
Ensi viikolla maanantaina mulla on tulossa kanjitesti. En ole yhtään innoissani siitä. Kanjit on kovin kimurantteja kavereita. En oikein tiedä, miten niitä kuuluisi opiskella, jotta niistä saisi mitään tolkkua. Yritin räpeltää niiden kanssa jo tänään jotain opiskelun tapaista, mutten tiedä oliko siitä mitään hyötyä, joten jätän kanjit tältä päivältä siihen. Toivon, että ensi yön aikana kävisi jokin ihme, jonka seurauksena huomisesta lähtien ymmärrän kanjeja täydellisesti.
Kanjien opiskelun sijaan taidan vaan käpertyä iltapalan kanssa lukemaan mun uutta kirjaa. Se kuulostaa paljon mukavammalle suunnitelmalle!
Mä en halua jinxata sitä, joten en uskalla sanoa mitään lopullista mielipidettä. Sanotaan kuitenkin, etten kokenut sen olevan kovinkaan vaikea. Todennäköisesti suurin osa mun virheistä on kirjoitusvirheitä tai huolimattomuusvirheitä.
Kokeessa oli neljä osiota:
1. Kysymyksiin vastaaminen
2. Kielioppi
3. Kuuntelu + sanelu
4. Sanasto
Kysymys ja vastaus -osio tuntui hyvältä. Mä ymmärsin kaikki kysymykset ja osasin tuottaa omia lauseita. Mulla on hyvä tunne siitä osiosta! En usko, että mä mokasin missään kohtaa kovinkaan pahasti. Ehkä muutamia kirjoitusvirheitä, mutta tarkistin mun paperin aika hyvin ja monta kertaa, joten toivottavasti ei kovin montaa virhettä ole päässyt livahtamaan multa ohi.
Kielioppi on ollut mulle ainakin tähän asti melko vahva osa-alue. Mä tykkään opiskella kielioppia. Se on hienoa, kun ymmärtää jonkin partikkelin tai lauserakenteen käytön. Siitä tulee aina niin loistava tunne. Se on suorastaan runollista. Mulla on siis luottoa kielioppiosiota kohtaan.
Kuuntelusta en osaa sanoa. Musta tuntui, että se meni hyvin, mutta se on todellisuudessa voinut mennä ihan miten tahansa. Se on mun vähiten vahva osa-alue. Mä en aina ihan pysy perässä, kun äänitteet menee niin nopeasti. Onneksi suurin osa tehtävistä kuunneltiin kaksi kertaa ja yleensä se riittää mulle, jotta mä ymmärrän tärkeimmät pointit. Tässä kokeessa oli vain paljon kellonaikoja kuunteluosiossa ja numerot ei toimi mun aivoissa. Mä en osaa ajatella numeroita nopeasti. Saa nähdä, mitä kuunteluosiosta tulee pisteitä. Se on totaalinen yllätys meille kaikille!
Sanelusta mulla on myös hyvä tunne. Sanelut on mulle yleensä helppoja. Se lienee vähän hassua, koska kuuntelut on mulle vaikeita, mutta sanelut taas helppoja. Mä en edes osaa sanoa, miksi. Ehkä se johtuu siitä, että saneluissa mä vaan kirjoitan ylös sen, mitä joku muu sanoo. Mun ei tarvitse välttämättä edes ymmärtää, mitä mä kirjoitan, kunhan ymmärrän sanojen rakenteiden perussääntöjä. Lisäksi, jos ei ole varma pienistä partikkeleista sanojen väleissä, ne voi päätellä, kunhan ymmärtää kielioppia.
Viimeisenä sanasto. Mä luulen, että se meni hyvin. En ole uskaltanut tarkistaa kysyttyjä sanoja sanastosta. Haluan pysyä epätietoisuudessa, kunnes saan kokeen takaisin. Sen tiedän, että yksi sana meni varmasti väärin ja se sana on rannekello. Unohdin, mikä se oli. Mun olisi varmaankin pitänyt kirjoittaa siihen pelkkä kello ja olisin saanut siitä pisteitä. Ajattelin kuitenkin kokeilla, jos mä olisin ollut oikeassa. En ollut. Noh, nyt ainakin tiedän, mikä on rannekello japaniksi. Se on うでどけい。
Tänään mä olin ilmottautunut kulttuuritunnille. Aiheena oli japanilainen teeseremonia. Ensin meillä oli n. kahden tunnin luento teeseremonian historiasta, tarkoituksesta sekä estetiikasta. Sen jälkeen meille järjestettiin oma pieni teeseremonia koulun omassa teeseremonia huoneessa, joka sijaitsee ylimmässä kerroksessa pienen pienen japanilaisen puutarhan kanssa. Olen iloinen, että olin ottanut kyseisen kulttuuritunnin. Luento oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen sekä itse teeseremonia oli kovin kaunista katseltavaa. Meille teeseremonian järjestänyt vanhempi nainen oli loistava siinä, mitä hän teki, vaikken tiedäkään paljoa teeseremonioista. Hänen liikkeet, kuinka hän kaatoi vettä kuppiin tai vispasi matchajauhetta, olivat niin sulavat ja kauniit.
Kulttuuritunnin jälkeen en viitsinyt lähteä suoraan kotiin, kun oli niin kaunis ja lämmin päivä. Päätin vain päämäärättömästi kävellä ympäri Shinjukua ja nautiskella auringonpaisteesta. Kävin kirjakaupassa ja ostin vihdoin itselleni kirjan, jota olin jo pitkään harkinnut. Kirja on Durian Sugewakan Sweet Bean Paste. Ennen tuloani Tokioon, lainasin tästä kirjasta tehdyn elokuvan. Elokuva oli kovin kaunis ja koskettava. Suosittelen kaikille, jos ei ole koskaan nähnyt. Suomeksi sen nimi on "Kirsikkapuiden alla". Odotan innolla, millainen tämä kirja on, kun elokuva teki niin suuren vaikutuksen.
Kirjakaupasta päästyäni kävin syömässä ja paluumatkalla ostin vartalokuorinnan LUSHista Shinjukun asemalta. Kuorintavoidetta en olisi olisi välttämättä tarvinnut, mutta oikeutan sen ostoksen itselleni sillä verukkeella, että puhuin niin paljon japania sen myyjän kanssa. Sen ostoksen tekeminen oli käytännössä vain opiskelua... eikö? Myöskin nyt mun iho tuoksuu todella hyvälle. Se tekee elämästä kovin mukavaa!
Ensi viikolla maanantaina mulla on tulossa kanjitesti. En ole yhtään innoissani siitä. Kanjit on kovin kimurantteja kavereita. En oikein tiedä, miten niitä kuuluisi opiskella, jotta niistä saisi mitään tolkkua. Yritin räpeltää niiden kanssa jo tänään jotain opiskelun tapaista, mutten tiedä oliko siitä mitään hyötyä, joten jätän kanjit tältä päivältä siihen. Toivon, että ensi yön aikana kävisi jokin ihme, jonka seurauksena huomisesta lähtien ymmärrän kanjeja täydellisesti.
Kanjien opiskelun sijaan taidan vaan käpertyä iltapalan kanssa lukemaan mun uutta kirjaa. Se kuulostaa paljon mukavammalle suunnitelmalle!
Kommentit
Lähetä kommentti