28. marraskuuta 2018
Viime viikonlopun lomapäivät kulutin selättäen nuhaa ja viettäen aikaa sekä Caitin että Kayn kanssa. Sunnuntaina kävin ostamassa itselleni pehmoisen lämpöpyjaman sekä pienen viltin, jossa on vaaleanpunaisella pohjalla kissoja. Viime viikonloppu oli Tokiossa todella kylmä. Varsinkin pienessä nuhassa ollessa tuntui, että kylmyys yritti hivuttautua luihin. Pyjama ja kissaviltti kuitenkin toimivat moitteettomasti ja pitävät kylmyyden sekä lopulta nuhankin hyvin loitolla.
Maanantaina meillä oli taas kanji testi. Se taisi mennä hyvin. Edellinen testi meni ainakin hyvin. En ollut tehnyt yhtään virhettä! Koulun jälkeen menin katoritreeniin. Ne olivat hauskat ja mukavan leppoisat treenit. Sopivat hyvin mun juuri nuhan nitistäneelle keholle. Myöskin piristin muita treenaajia kirjoittamalla jäsenkaavaketta japaniksi. Heistä oli kovin hauska seurata mun pähkäilyä.
Tiistaina meillä oli erikoisen hauska tunti Hashimoto-sensein kanssa. Mua ihan harmitti, että aika lensi kuin siivillä ja tunti loppui niin nopeasti. Olisin voinut opiskella toisen oppitunnin verran heti perään. Me ei oikeastaan edes opiskeltu tai tehty mitään erityisen hauskaa, mutta kaikkien mieliala oli korkealla ja tunnelma oli alusta asti hilpeä.
Tänään puolestaan oli väärinymmärrysten päivä. Itseasiassa joka keskiviikko on väärinymmärrysten päivä. Jostain syystä mä ja Saito-sensei onnistutaan aina puhumaan eri asioista. Meidän keskustelut on aina molemmin puoleista hämmennystä. Viime viikolla mä sanoin, että hiraganat ovat vaikeampia kun katakanat, koska hiraganat ovat kauniita. Mun hiraganat eivät ole kauniita. Jostain syystä hän ymmärsi mun sanomisen niin, että hiraganat eivät ole ylipäätäänsä kauniita ja siksi ne on vaikeampia kuin katakanat. Olimme molemmat hämmentyneitä, vaikkakin hänestä se oli hulvatonta. Jonkun ajan kuluttua me molemmat tajusimme, että puhumme eri asioista ja sain korjattua väärinymmärryksen.
Tänään puolestaan meillä oli tehtävä, jossa piti vaan sanoa:
コンビニで (かいもの) をうっています。(= Lähikaupassa myydään... sitä jotain tavaraa, jonka itse keksi sanoa tuohon sulkujen sisälle.)
Mä yritin sanoa, että japanilaiset lähikaupat myy vaatteita. Lähikaupoissa täällä myydään tavallisia, valkoisia t-paitoja, sukkia sekä kauluspaitoja yms. Ei siis mitään hienoja vaatteita, mutta enemmänkin hätävaravaatteita. Jos ei satu olekaan puhtaita sukkia aamulla, ei hätää! Sellaiset voi ostaa lähimmästä 7/11-kaupasta. Jos ilta venähti pitkäksi työkaverien kanssa karaokessa, ei hätää! Puhtaan paidan töitä varten voi ostaa Family Martista!
Jälleen kerran jossain kohtaa tätä lausetta jotain hämärää planeettojen liikettä tapahtui ja Saito-sensei ei ymmärtänyt, mitä mä yritin sanoa. Hän kyseli multa muutaman kertaa, olenko mä tosissani. Sanoin olevani. Mä olen nähnyt näitä vaatteita lähikaupoissa, joten tietysti mä olin tosissani. Sitten hän kysyi vielä enemmän hämmentyneenä, ostanko mä vaatteeni lähikaupoista. Oli mun vuoro hämmentyä. Vastasin, etten mä osta. Sitten joku toinen opiskelija kysyi multa, onko Suomessa japanilaisen lähikaupan tyylisiä kauppoja ja vastasin, ettei ole. Tässä kohtaa koko muu luokka hämmentyi. Kukaan ei enää lopulta ymmärtänyt, mitä kukakin yritti puhua. Lopulta mä päädyin sanomaan, että ostan vaatteeni tavaratalosta, muttei mulle koskaan selvinnyt, miksi mun piti sanoa niin.
Loppuviikosta mulla on tulossa yksi kielioppikoe sekä yksi kanjitesti. Kielioppikoe on torstaina ja kanjitesti perjataina. Perjantaina mulla on myös jokin opettajan kanssa käytävä haastattelu, jossa ilmeisesti mun on tarkoitus vain keskustella opettajan kanssa puoli tuntia japaniksi. En tiedä yhtään, mikä kyseisen haastattelun tarkoitus on, mutta se selvinnee mulle perjantaina. Mun haastattelun pitää mulle Hashimoto-sensei. Ehkä siten mä säästyn suurimmilta väärinymmärryksiltä.
Maanantaina meillä oli taas kanji testi. Se taisi mennä hyvin. Edellinen testi meni ainakin hyvin. En ollut tehnyt yhtään virhettä! Koulun jälkeen menin katoritreeniin. Ne olivat hauskat ja mukavan leppoisat treenit. Sopivat hyvin mun juuri nuhan nitistäneelle keholle. Myöskin piristin muita treenaajia kirjoittamalla jäsenkaavaketta japaniksi. Heistä oli kovin hauska seurata mun pähkäilyä.
Tiistaina meillä oli erikoisen hauska tunti Hashimoto-sensein kanssa. Mua ihan harmitti, että aika lensi kuin siivillä ja tunti loppui niin nopeasti. Olisin voinut opiskella toisen oppitunnin verran heti perään. Me ei oikeastaan edes opiskeltu tai tehty mitään erityisen hauskaa, mutta kaikkien mieliala oli korkealla ja tunnelma oli alusta asti hilpeä.
Tänään puolestaan oli väärinymmärrysten päivä. Itseasiassa joka keskiviikko on väärinymmärrysten päivä. Jostain syystä mä ja Saito-sensei onnistutaan aina puhumaan eri asioista. Meidän keskustelut on aina molemmin puoleista hämmennystä. Viime viikolla mä sanoin, että hiraganat ovat vaikeampia kun katakanat, koska hiraganat ovat kauniita. Mun hiraganat eivät ole kauniita. Jostain syystä hän ymmärsi mun sanomisen niin, että hiraganat eivät ole ylipäätäänsä kauniita ja siksi ne on vaikeampia kuin katakanat. Olimme molemmat hämmentyneitä, vaikkakin hänestä se oli hulvatonta. Jonkun ajan kuluttua me molemmat tajusimme, että puhumme eri asioista ja sain korjattua väärinymmärryksen.
Tänään puolestaan meillä oli tehtävä, jossa piti vaan sanoa:
コンビニで (かいもの) をうっています。(= Lähikaupassa myydään... sitä jotain tavaraa, jonka itse keksi sanoa tuohon sulkujen sisälle.)
Mä yritin sanoa, että japanilaiset lähikaupat myy vaatteita. Lähikaupoissa täällä myydään tavallisia, valkoisia t-paitoja, sukkia sekä kauluspaitoja yms. Ei siis mitään hienoja vaatteita, mutta enemmänkin hätävaravaatteita. Jos ei satu olekaan puhtaita sukkia aamulla, ei hätää! Sellaiset voi ostaa lähimmästä 7/11-kaupasta. Jos ilta venähti pitkäksi työkaverien kanssa karaokessa, ei hätää! Puhtaan paidan töitä varten voi ostaa Family Martista!
Jälleen kerran jossain kohtaa tätä lausetta jotain hämärää planeettojen liikettä tapahtui ja Saito-sensei ei ymmärtänyt, mitä mä yritin sanoa. Hän kyseli multa muutaman kertaa, olenko mä tosissani. Sanoin olevani. Mä olen nähnyt näitä vaatteita lähikaupoissa, joten tietysti mä olin tosissani. Sitten hän kysyi vielä enemmän hämmentyneenä, ostanko mä vaatteeni lähikaupoista. Oli mun vuoro hämmentyä. Vastasin, etten mä osta. Sitten joku toinen opiskelija kysyi multa, onko Suomessa japanilaisen lähikaupan tyylisiä kauppoja ja vastasin, ettei ole. Tässä kohtaa koko muu luokka hämmentyi. Kukaan ei enää lopulta ymmärtänyt, mitä kukakin yritti puhua. Lopulta mä päädyin sanomaan, että ostan vaatteeni tavaratalosta, muttei mulle koskaan selvinnyt, miksi mun piti sanoa niin.
Loppuviikosta mulla on tulossa yksi kielioppikoe sekä yksi kanjitesti. Kielioppikoe on torstaina ja kanjitesti perjataina. Perjantaina mulla on myös jokin opettajan kanssa käytävä haastattelu, jossa ilmeisesti mun on tarkoitus vain keskustella opettajan kanssa puoli tuntia japaniksi. En tiedä yhtään, mikä kyseisen haastattelun tarkoitus on, mutta se selvinnee mulle perjantaina. Mun haastattelun pitää mulle Hashimoto-sensei. Ehkä siten mä säästyn suurimmilta väärinymmärryksiltä.
Kommentit
Lähetä kommentti