17. maaliskuuta 2019

Viime viikon lauantaina mä kävin mun kanssa samassa asuntolassa asuvan, sveitsiläisen kaverin kanssa Hokusai-museossa. Hokusai oli kuuluisa japanilainen puupiirrostaiteilija. Hän eli 1760-1849 luvuilla. Hokusain tunnetuin sarja teoksia on nimeltään 36 näkymää Fujivuorelle, joista tunnetuin puupiirros on Kanagawan suuri aalto. Oli mielenkiintoista nähdä muitakin kyseisen taiteilijan teoksia ja nähdä tekniikkaa, millä esimerkiksi Kanagawan suuri aalto on tehty. Se on vaatinut niin paljon työtä.

Kanagawan suuri aalto

Tämä oli mun lemppari sarjasta 36 näkymää Fujivuorelle. Tämä on teos numero 10: Shunsu Eriji

Sunnuntaina puolestaan mä vietin päiväni Caitin ja Jinin kanssa opiskellessa. Me istuttiin eräässä kovin tunnelmallisessa Starbucksissa Shinjukussa. Se oli yhdistetty pienen kirjakaupan kanssa, joten joka puolella oli erilaisia kirjoja, joita voi selailla ja lukea samalla kun juo kahvia. Cait oli muutaman tunnin myöhässä kampaajalla sattuneen hiuskriisin vuoksi, joten me vietettiin se aika Jinin kanssa jutustellessa. 

Opiskelun jälkeen me käytiin yhdessä syömässä illalla saman vegaaniravintolaketjun toisessa ravintolassa, missä me käytiin tyttöjen kesken ystävänpäivää ennen jälkiruokaillallisella. Meidän tarjoilija oli myös 外人(がいじん)* ja me yritettiin suurimman osan ajasta lyödä vetoa keskenämme, mistä maasta hän oli hänen aksentin sekä ulkonäön perusteella. Lopulta mä yllytin Jinin kysymään häneltä, mistä maasta hän oli kotoisin. Selvisi, että Espanjasta. 

-- -- --

Tämän viikon kielioppi on ollut ihan mahdotonta. Mä olen opiskellut sitä nyt niin monta päivää, enkä mä vieläkään ihan tajua, mitä mä yritän opiskella. Mä tiedän kaikki säännöt, mä tiedän kaikki poikkeukset, mitä tähän kielioppiin liittyy ja mitä meille on kerrottu. Mä olen kirjoittanut kaiken sata ja yksi kertaa uudelleen. Heti, kun mun pitäisi käyttää opittua kielioppimuotoa, mä putoan taas kärryiltä. 

Eilen mä taas yritin ratkoa tätä kielioppimuotoa ensin kotona. Mulla oli monta eri ratkontamuotoa. Kahvin kanssa ja ilman. Ikkuna auki ja välillä kiinni. Sängyllä maaten tai tuolilla istuen. Samalla siivoten ja totaalisessa zen tilassa. Lopulta mä lähdin kahvilaan opiskelemaan, koska ajattelin, että se maagisesti saisi mut ymmärtämään kaiken. 

Ei onnistunut. 

Näin kuitenkin Caitin, joka oli matkalla töistä kotiin ja me höpöteltiin muutaman tunnin verran. Cait oli nyt loppuviikosta kipeänä muutaman päivän, joten hän halusi palata kotiin lepäämään melko nopeasti. Mäkin palasin kotiini ehkä hitusen verran viisastuneena, mutta yhä pihalla. Tein itselleni lohdutukseksi köyhiä ritareita, kun mä olen niin himoinnut köyhiä ritareita jo monta päivää. Toivoin hartaasti, että yö olisi iskostanut tämän viikon kieliopin mun aivoihin.

Tänään aamulla mä heräsin kymmenen aikoihin ja mä olin yhä yhtä hämmentynyt. Mun oli ollut tarkoitus pitää tänään totaalisen rentoutumispäivä, jolloin mä en opiskele kuin ihan hiukan, kun opiskelin eilen niin paljon. Opiskeluksihan se kuitenkin meni. Kertailin huomiseen kokeeseen koko koealueen ja yhtenä osana sitä oli tämä eilisen päänvaivaa aiheuttanut kielioppimuoto. 

Muutaman tunnin jälkeen mä turhauduin totaalisesti. Olin kovin kiukkuinen sille kieliopin ketaleelle, kun se ei taivu mun tahtooni ja muutu helpoksi, joten päätin jättää asian herran haltuun. Nappasin vain lompakon mukaani ja häivyin ulos vielä kun oli valoisaa aikaa jäljellä. Kävin Harajukussa ja ostin itselleni pari huulipunaa sekä sinisen paita/mekon. Ehkä mä saisin huomisen kokeessa lisäpisteitä, jos mä näytän söpöltä, vaikken tietäisi yhtään vastausta oikein. Meillä on huomenna vielä mun tämän lukukauden lemppariopettajan, Sadamatsu-sensein, oppitunti. Hän varmasti arvostaisi mun yritystä. Mä taidan jopa ottaa niin kovat panokset käyttöön, että istun etummaisten pulpettien liepeille huomenna. Mä toivon, että hän muistaa tämän kovan yrityksen mun koetta tarkistaessa... (jos hän tarkistaa mun kokeen.)

* 外人: ulkomaalainen