2. maaliskuuta 2019
Viime viikon torstaina meillä oli luokkaretki Edo-aikakauden tyyliin rakennettuun teemapuistoon. Teemapuisto sijaitsi Nikkossa, jonne kestää matkustaa Tokiosta bussilla n. kolmisen tuntia. Mä heräsin puoli seiskalta, jotta ehdin koululle ajoissa. Kahdeksan aikaan me lähdettiin bussilla koululta.
Koko menomatkan opettajat halusivat pelata koko bussin voimin jotain ihmeellisiä matkapelejä ja tietovisoja, mistä en ollut yhtään innoissani. Mä yritin vain olla mahdollisimman huomaamaton ja nukkua. Ilmeisesti mä olinkin saanut nukahdettua huomaamattani jossain välissä ja olin unissani osallistunut johonkin tietovisaan. Caitin mukaan mä olin aina välillä noussut istumaan kunnolla, vastannut johonkin kysymykseen kovin itsevarmasti ja palannut takaisin nukkumaan. Mulla ei ole mitään muistikuvaa tällaisesta innokuudesta. Muistan vaan nähneeni unta, jossa mä pelasin jotain tietovisaa, mutta mä en muista vastanneeni mitään oikeassa elämässä. Olin ilmeisesti pelannut kuitenkin sen verran hyvin unissani, että olin voittanutkin jonkun karkin, mutta mun luokkalaiset jakoivat sen palkinnon keskenään, koska mä nukuin.
Edo-kylään me saavuttiin klo 11:00 jälkeen. Meidän luokan oli tarkoitus mennä heti katsomaan ninja-esitystä, mutta myöhästyttiin siitä, mikä oli harmi. Mä olisin halunnut nähdä ninja-esityksen. Meidän luokka meni sen sijaan katsomaan yhtä toista esitystä, jossa kimonoihin pukeutuneet naiset teki erilaisia temppuja veden kanssa. Mä en ihan ymmärtänyt, mitä siinä tapahtui, mutta se esitys oli kyllä kovin hieno, joten en ollut niin kovin pahoillani tästä korvikkeesta.
Esityksen jälkeen meillä oli n. puolen tunnin evästauko. Osa mun luokkalaisista oli valmistellut sellaisia eväitä lounastauolle, joita he tarjosivat koko luokalle. Vaikka kaikki muiden tarjoamat eväät olivat niin kovin hyviä ja maukkaita, kiinalaisten sekä korealaisten ajatus "hieman tulisesta" ei ole totta. Älkää ikinä luottako, jos kiinalainen tai korealainen sanoo, että jokin on "hieman tulista". Se on valetta. Meidän opettaja sanoi muiden mun luokkalaisten eväitä vaarallisiksi itse maistettuaan niitä. Japanilainen ruoka ei myöskään ole kovin tulista vaan ennemmin perinteisen suomalaiseen mauttomuuteen taipuvaa, mikä tekee elämästä täällä kovin helppoa syömisen osalta, kun ei tarvitse pelätä kuolemaa ravintolassa syödessä. Mutta ainakin kaikilla oli hauskaa katsellessa, kun mä, Cait ja meidän opettaja yritettiin olla tukehtumatta heidän aivan liian tuliseen ruokaan.
Kun evästauko oli ohi, meillä oli vapaa-aikaa tunnin verran. Mä ja Cait mentiin maalamaan itsellemme daruma-nuket. Alunperin daruma on ollut hyvän onnen tuoja ja suojellut onnettomuuksilta. Nykyisin daruma-nukke on tavoitteiden saavuttamisen symboli. Asettaessa tavoitetta itselleen vain sen toinen silmä maalataan. Sillä tavalla pyydetään jumalien ohjausta tavoitteen saavuttamisen suhteen. Kun tavoite on saavutettu, darumalle annetaan kiitokseksi kokonainen näkökyky ja sen toinenkin silmä maalataan. Seuraavan vuoden alussa daruma tulisi palautetaan siihen temppeliin, josta se on ostettu, on tavoite saavutettu tai ei. Sen jälkeen se poltetaan. Mä en ehkä kuitenkaan raaski polttaa mun darumaa. Eipä sillä raukka paralla ole vielä mitään tavoitettakaan. Mun tarvinnee keksiä sille jokin tavoite, jotta se saisi vähän näkökykyä.
Tällä viikolla meillä muuttui luokkajärjestelyt. Ennen puolivälikoetta meille ilmoitettiin, että opettajat ovat todenneet luokkien sisällä olevan liian suuria tasoeroja, eikä me voida jatkaa samoilla luokkajärjestelyillä. Osalla oppilaista on ollut tämän lukukauden alussa niin paljon poissaoloja flunssien tai muiden syiden takia, ettei heillä välttämättä ole tarpeeksi vahvaa pohjaa alkupuoliskon kielioppiin. Sen takia heidän olisi liian hankalaa jatkaa tuleviin kielioppiasioihin niiden kanssa, jotka taas ovat opiskelleet alkupuoliskon kielioppiasiat hyvin.
Maanantaina kaikki level 2:n luokat järjesteltiin uusiin ns. teemaluokkiin. Opettajat olivat analysoineet meidän pikkukokeet sekä puolivälikokeen ja katsoneet niistä yhteisesti eri opiskelijoille hankalia asioista ja kasanneet samoissa asioissa kamppailleet yhdeksi ryhmäksi. Mä luulisin, että mun luokkani teemana on keskustelut sekä puhuminen. Meillä on ainakin ollut paljon puhe- ja keskustelutehtäviä tähän mennessä, mikä on hyvä, sillä puhuminen on mun suurin haaste kanjien kanssa.
Mä en ole enää samalla luokalla Caitin kanssa, mikä on harmittavaa. Meillä oli niin hauskaa samalla luokalla. Ehkä se lienee myös syy, miksi me ei olla enää samalla luokalla. Ehkei opettajat enää halunneet kuunnella meidän turhanpäiväistä höpötystä ennen tunnin alkua. Mutta se oli niin käytännöllistä! Nyt meidän täytyy tauolla mennä erikseen moikkaamaan toisiamme, jotta voidaan puhua. Caitin tunnit on kolmannessa kerroksessa ja mulla viidennessä kerroksessa. Viidenteen kerrokseen on aika paljon portaita.
Lukuun ottamatta sitä, etten mä ole samalla luokalla Caitin kanssa mä kuitenkin olen ihan tyytyväinen mun uuteen luokkaani. Uudella luokalla on melkein puolet samoja opiskelijoita, joidenka kanssa olin level 1 lukukaudellakin. Se tekee mut iloiseksi ja tuntuu myös mukavan lohdulliselta olla takaisin samalla yhteisellä luokalla. On tavallaan ihan hauskaakin vaihtaa luokkaa vielä viimeiseksi kuukaudeksi. Saa tavata lisää uusia ihmisiä sekä vaihtaa ympäristöä, mikä on aina piristävää. Eikä se ehkä ole pahitteeksi mun kävellä niitä ekstra portaita alas kolmanteen kerrokseen moikkaamaan Caitia ja takaisin ylös tauon loputtua... Pysynpä ainakin virkeänä ja hereillä!
Koko menomatkan opettajat halusivat pelata koko bussin voimin jotain ihmeellisiä matkapelejä ja tietovisoja, mistä en ollut yhtään innoissani. Mä yritin vain olla mahdollisimman huomaamaton ja nukkua. Ilmeisesti mä olinkin saanut nukahdettua huomaamattani jossain välissä ja olin unissani osallistunut johonkin tietovisaan. Caitin mukaan mä olin aina välillä noussut istumaan kunnolla, vastannut johonkin kysymykseen kovin itsevarmasti ja palannut takaisin nukkumaan. Mulla ei ole mitään muistikuvaa tällaisesta innokuudesta. Muistan vaan nähneeni unta, jossa mä pelasin jotain tietovisaa, mutta mä en muista vastanneeni mitään oikeassa elämässä. Olin ilmeisesti pelannut kuitenkin sen verran hyvin unissani, että olin voittanutkin jonkun karkin, mutta mun luokkalaiset jakoivat sen palkinnon keskenään, koska mä nukuin.
Edo-kylään me saavuttiin klo 11:00 jälkeen. Meidän luokan oli tarkoitus mennä heti katsomaan ninja-esitystä, mutta myöhästyttiin siitä, mikä oli harmi. Mä olisin halunnut nähdä ninja-esityksen. Meidän luokka meni sen sijaan katsomaan yhtä toista esitystä, jossa kimonoihin pukeutuneet naiset teki erilaisia temppuja veden kanssa. Mä en ihan ymmärtänyt, mitä siinä tapahtui, mutta se esitys oli kyllä kovin hieno, joten en ollut niin kovin pahoillani tästä korvikkeesta.
Esityksen jälkeen meillä oli n. puolen tunnin evästauko. Osa mun luokkalaisista oli valmistellut sellaisia eväitä lounastauolle, joita he tarjosivat koko luokalle. Vaikka kaikki muiden tarjoamat eväät olivat niin kovin hyviä ja maukkaita, kiinalaisten sekä korealaisten ajatus "hieman tulisesta" ei ole totta. Älkää ikinä luottako, jos kiinalainen tai korealainen sanoo, että jokin on "hieman tulista". Se on valetta. Meidän opettaja sanoi muiden mun luokkalaisten eväitä vaarallisiksi itse maistettuaan niitä. Japanilainen ruoka ei myöskään ole kovin tulista vaan ennemmin perinteisen suomalaiseen mauttomuuteen taipuvaa, mikä tekee elämästä täällä kovin helppoa syömisen osalta, kun ei tarvitse pelätä kuolemaa ravintolassa syödessä. Mutta ainakin kaikilla oli hauskaa katsellessa, kun mä, Cait ja meidän opettaja yritettiin olla tukehtumatta heidän aivan liian tuliseen ruokaan.
Kun evästauko oli ohi, meillä oli vapaa-aikaa tunnin verran. Mä ja Cait mentiin maalamaan itsellemme daruma-nuket. Alunperin daruma on ollut hyvän onnen tuoja ja suojellut onnettomuuksilta. Nykyisin daruma-nukke on tavoitteiden saavuttamisen symboli. Asettaessa tavoitetta itselleen vain sen toinen silmä maalataan. Sillä tavalla pyydetään jumalien ohjausta tavoitteen saavuttamisen suhteen. Kun tavoite on saavutettu, darumalle annetaan kiitokseksi kokonainen näkökyky ja sen toinenkin silmä maalataan. Seuraavan vuoden alussa daruma tulisi palautetaan siihen temppeliin, josta se on ostettu, on tavoite saavutettu tai ei. Sen jälkeen se poltetaan. Mä en ehkä kuitenkaan raaski polttaa mun darumaa. Eipä sillä raukka paralla ole vielä mitään tavoitettakaan. Mun tarvinnee keksiä sille jokin tavoite, jotta se saisi vähän näkökykyä.
 |
| Daruma-nukke, jolla ei ole kumpaakaan silmää vielä maalattu. |
Maanantaina kaikki level 2:n luokat järjesteltiin uusiin ns. teemaluokkiin. Opettajat olivat analysoineet meidän pikkukokeet sekä puolivälikokeen ja katsoneet niistä yhteisesti eri opiskelijoille hankalia asioista ja kasanneet samoissa asioissa kamppailleet yhdeksi ryhmäksi. Mä luulisin, että mun luokkani teemana on keskustelut sekä puhuminen. Meillä on ainakin ollut paljon puhe- ja keskustelutehtäviä tähän mennessä, mikä on hyvä, sillä puhuminen on mun suurin haaste kanjien kanssa.
Mä en ole enää samalla luokalla Caitin kanssa, mikä on harmittavaa. Meillä oli niin hauskaa samalla luokalla. Ehkä se lienee myös syy, miksi me ei olla enää samalla luokalla. Ehkei opettajat enää halunneet kuunnella meidän turhanpäiväistä höpötystä ennen tunnin alkua. Mutta se oli niin käytännöllistä! Nyt meidän täytyy tauolla mennä erikseen moikkaamaan toisiamme, jotta voidaan puhua. Caitin tunnit on kolmannessa kerroksessa ja mulla viidennessä kerroksessa. Viidenteen kerrokseen on aika paljon portaita.
Lukuun ottamatta sitä, etten mä ole samalla luokalla Caitin kanssa mä kuitenkin olen ihan tyytyväinen mun uuteen luokkaani. Uudella luokalla on melkein puolet samoja opiskelijoita, joidenka kanssa olin level 1 lukukaudellakin. Se tekee mut iloiseksi ja tuntuu myös mukavan lohdulliselta olla takaisin samalla yhteisellä luokalla. On tavallaan ihan hauskaakin vaihtaa luokkaa vielä viimeiseksi kuukaudeksi. Saa tavata lisää uusia ihmisiä sekä vaihtaa ympäristöä, mikä on aina piristävää. Eikä se ehkä ole pahitteeksi mun kävellä niitä ekstra portaita alas kolmanteen kerrokseen moikkaamaan Caitia ja takaisin ylös tauon loputtua... Pysynpä ainakin virkeänä ja hereillä!
Ihana Suvi! ☺️ 😍
VastaaPoistaLoistavaa
VastaaPoista